30.5.2025

Kumppaniartikkelit

Tukena Hippenhelmi on lapsia varten

Uuden vammaispalvelulain tavoitteena on lopettaa lasten laitoshoito. Jotta tavoite toteutuisi, erityislasten perheet tarvitsevat palveluita jaksamisensa tueksi. Tukena Hippenhelmi tarjoaa perheille erilaisia ratkaisuja.

Tukena Hippenhelmi tarjoaa mahdollisuuden pitkäaikaiseen asumiseen ja lyhytaikaiseen huolenpitoon kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille. Tukenan uusimman, vuoden alussa Turussa käynnistyneen palveluyksikön viihtyisät ja turvalliset tilat koostuvat kolmesta kotiryhmästä.

”Jokainen lapsi on meille helmi, pieni aarre, jonka vanhemmat antavat hoivaamme. Lyhytaikaisen huolenpidon puoli onkin nimeltään Helmi. Siellä on kaksi kotiryhmää, joissa on oma huone kaikkiaan 13:lle lapselle”, palveluyksikön johtaja Leena Aaltonen kertoo.

”Pitkäaikaisen asumisen kotiryhmä Hippiäinen tarjoaa kodin kuudelle lapselle tai nuorelle. Nämä lapset ovat meille lintuja, joita kasvatamme, kunnes he lentävät omin siivin maailmalle.”

Leena Aaltosella on takanaan yli 20 vuotta työtä erityislasten parissa. Hän tuli aikoinaan perhelomittajaksi yhden perheen lomitusjaksolle, ja työ erityislasten kanssa tuntui omalta alusta alkaen. Leena on työskennellyt vuosia perhelomittajana ja lasten ryhmälomitusten vastaavana ohjaajana.

Yhdessä Tukena Hippenhelmen henkilöstön kanssa Leena pääsi suunnittelemaan uuden kodin tiloja ja palveluita erityisesti lasten tarpeisiin.

”Ajatuksena oli sisustaa ja kalustaa Hippenhelmen tilat lasten ehdoilla ja tehdä niistä lasten näköiset. Oman rauhallisen kotiryhmän remontoimme autistisille ja aistiyliherkille lapsille, Leena kuvailee kodikkaita tiloja.”

”Kehittämishaluisen henkilöstömme kanssa saimme rauhassa perehtyä, pohtia arvojamme ja luoda suuntaviivat lasten palveluille. Vasta sitten ovet avattiin lapsille.”

Venla viihtyy Hippenhelmessä

Pieni ja reipas eskarilainen, Venla Mäkitalo, oli Tukena Hippenhelmen ensimmäisiä viikonloppuisin lyhytaikaiseen hoitoon tulleita lapsia.

”Hippenhelmi on ollut oikea onnenkantamoinen meidän perheelle. Oman jaksamisen tueksi haimme ja saimme palvelua yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa”, äiti Stina Mäkitalo kertoo. Muutaman päivän tauot fyysisesti raskaan arjen keskellä ovat hänen mukaansa olleet kallisarvoisia.

Ensimmäinen viikonloppu jännitti sekä Venlaa että vanhempia, olihan se ensimmäinen kerta, kun tyttö oli yön yli muualla kuin kotona tai mummolassa. Jännitys karisi kuitenkin jo pihalla, kun ohjaajat riensivät iloisesti ottamaan vastaan Venlaa ja autolastillista apuvälineitä. Tervetulotoivotukset ja lämmin vastaanotto jäivät tytön tuoneen isän mieleen.

Venla on nauttinut kovasti kaikesta yhteisestä tekemisestä, ja vanhemmista on ollut mukavaa saada kotiin kuvia monista hauskoista touhuista ja tilanteista. Viikonloppuisin on leivottu, askarreltu, kuunneltu musiikkia, saunottu, käyty kaupassa, ulkoiltu ja retkeilty. Venlan mielipuuhaa on keppihevosella ratsastaminen, mikä onnistuukin hyvin avarissa ja esteettömissä tiloissa.

”Venla viihtyy, kun on paljon aktiivista tekemistä. Mitä enemmän sitä parempi”, Stina sanoo. Äidin mielestä Hippenhelmen ohjaajat ovat Venlalle juuri sopivan sosiaalisia ja puheliaita. Tyttö on nauttinut suunnattomasti myös toisten lasten seurasta.

Stina kertoo, että lyhytaikaishoitoviikonloput ovat antaneet aikaa vanhempien parisuhteelle ja Venlan nuoremmalle sisarelle. Vähintään yhtä tärkeitä ja mieluisia niistä on tullut Venlalle.

”Venla nauraa, kun lyhytaikaishoitoon tullessa käännytään Hippenhelmen pihaan. Viikonlopun jälkeen kotiin palaa väsynyt, mutta onnellinen tyttö”, Stina kuvailee.

Avointa yhteistyötä läheisten kanssa

Hyvä yhteistyö lasten vanhempien ja muiden läheisten kanssa on Tukena Hippenhelmen toiminnassa keskeinen tavoite. Leena Aaltonen toivoo, että Hippenhelmi tunnettaisiin avoimesta vuorovaikutuksesta sekä mutkattomasta ja joustavasta tavasta toimia.

”Meidän yhteistyö on ollut hyvää: kaikki on sujunut ja kaikesta on voitu yhdessä sopia”, Stina sanoo. Hänestä on tuntunut hyvältä, kun viikonlopun päätteeksi vanhemmat ovat saaneet kootut kuulumiset lapsen jaksosta.

Leena uskoo, että läheisten luottamus rakentuu avoimen keskustelun ja kohtaamisen kautta. Vanhemmat voivat luottaa siihen, että heidän lapsestaan huolehtivat ammattilaiset, jotka keskittyvät lapseen ja kohtaavat hänet yksilönä.

”Tärkeää on, että jokainen lapsi tulee ymmärretyksi ja saa oman äänensä kuuluviin, vaikkei kommunikoisi puheella”, Leena toteaa.

”Ollaan aina kiireettömästi läsnä ja kaapataan lapsi välillä kainaloon!”

TEKSTI: Elina Leinonen
KUVAT: Pasi Leino ja Elina Leinonen

Uuden vammaispalvelulain tavoitteena on lopettaa lasten laitoshoito

Vuodenvaihteessa voimaan astuneen uuden vammaispalvelulain mukaan jokaisella lapsella on oikeus kasvaa omassa kodissaan tai mahdollisimman kodinomaisessa ympäristössä. Laki edellyttää, että lapsia ei enää sijoiteta laitoksiin.

”Kehitysvammaisten lasten hoito järjestettiin 1900-luvun puolivälissä pääosin laitoksissa, koska perheille ei ollut tarjolla riittäviä sosiaali- ja terveyspalveluja. Lapsia sijoitettiin laitoksiin varhain, jopa heti syntymän jälkeen. Perheillä ei ollut tukea selviytyä kotona, mikä johti pitkiin ja usein pysyviin sijoituksiin”, kehittämispäällikkö Jarno Lehtonen Tukena-säätiöstä kertoo.

Suomessa kehitysvammaisten lasten laitoshoidon purku käynnistyi 1960-luvulla ja vauhdittui 1970-luvulla, kun vammais- ja lapsenoikeusliikkeet kyseenalaistivat sen oikeutuksen ja sosiaali- ja terveyspalvelut alkoivat korostaa kodinomaisia ratkaisuja. Vuoteen 2000 mennessä laitospaikat vähenivät 3 000–5 000 lapsesta noin tuhanteen.

”Tänä päivänä laitoksissa asuu edelleen yli 100 erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Palvelujärjestelmä korostaa perhe- ja yhteisöperustaista tukea, mutta vaihtoehtoisten palvelujen ja alueellisten resurssien niukkuus venyttää laitossijoituksia pitkäaikaisiksi”, Jarno Lehtonen toteaa.

”Lapsen asuminen oman perheensä kanssa turvaa pysyvät kiintymyssuhteet, joita laitoksessa on vaikea tarjota. Sekä lapsen elämänlaadun että psyykkisen ja fyysisen terveyden on todettu olevan parempi kodinomaisessa ympäristössä kuin laitoksessa, mikä tukee paitsi lapsen oikeuksia myös yhteiskunnan pitkän aikavälin etua”, Jarno jatkaa.

Jarno Lehtosen mukaan lainsäädännön muutoksesta huolimatta Suomesta puuttuu yhä yhteinen valtakunnallinen linjaus, joka suuntaisi hyvinvointialueita ja kuntia edistämään suunnitelmallisesti lasten laitoshoidon lakkauttamista.

”Laitoshoidosta luopuminen ei ole pelkkä muutos pykälissä vaan kokonaisvaltainen asennemuutos ja palvelurakenteen uudistus, joka perustuu nyt virallisesti vammaispalvelulakiin.”

Jarno Lehtonen kertoo, että perheet kokevat usein saamansa tuen ja kotiin vietävät palvelut jaksamisensa kannalta riittämättömiksi. Myös lapsen hoidon ja työelämän yhteensovittamisen vaikeudet voivat johtaa lapsen laitoshoitoon. Lisäksi perheet kertovat byrokratian raskaudesta ja palveluiden saatavuuden alueellisista eroista. Monien vanhempien mielestä heidän tai heidän lapsensa tarpeet eivät tule kuulluiksi.

”Kaikesta huolimatta suunta on lupaava. Uusi vammaispalvelulaki velvoittaa rakentamaan lapsille yksilöllisiä, oikea-aikaisia ratkaisuja sekä varmistamaan, että lapsen ja perheen ääni tulee kuulluksi”, Jarno Lehtonen uskoo. Ratkaisun laitosasumisen lakkauttamiseen tarjoavat lyhytaikaisen huolenpidon palvelut sekä asumispalvelut Tukena Hippenhelmen kaltaisissa kodeissa.

”Vastuu vammaisten lasten ja heidän perheidensä palveluista on hyvinvointialueilla. Uudenlaisia ratkaisuja ja palveluita kehitettäessä avainasemassa on yhteistyö hyvinvointialueiden, kuntien, yksityisten toimijoiden ja järjestöjen kesken.”

• Avainsanat: asuminen, huolenpito, lapset, nuoret