Ennakkoluulot estävät tuen saamista
Tukea tarvitsevat lapset kärsivät, kun perheitä kohtaavilla ammattilaisilla on kaavamaisia käsityksiä maahanmuuttajataustaisista perheistä. Puheterapeutti Heli Järvinen näkee työssään tilanteita, joissa lapsen tuen tarve tulkitaan kulttuurista johtuvaksi. Pahimmillaan tämä estää oikeanlaisten palveluiden tarjoamisen.
”Maahanmuuttajataustaisten lasten tuen tarve herättää paljon keskustelua lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten keskuudessa. Viimeksi tänään puhuin asiasta erään rehtorin kanssa. Samaan aikaan aihe on kuitenkin tabu, jota arastellaan käsitellä suoraan”, puheterapeutti Heli Järvinen toteaa.
Hän työskentelee pääkaupunkiseudulla ja on erikoistunut työskentelemiseen kehitysvammaisten ja autismikirjon lasten kanssa. Maahanmuuttajataustaisten perheiden kohtaaminen on Helsingissä ja naapurikunnissa ollut jo pitkään jokapäiväinen osa työtä.
Heli Järvinen ei itse ole kokenut maahanmuuttajaperheiden eroavan tarpeiltaan juurikaan muista asiakkaista. Osa kollegoista sen sijaan on toista mieltä. Taustalla vaikuttavat Heli Järvisen mukaan joidenkin ammattilaisten ennakkoluulot ja jopa suoranainen rasismi.
”Puhtaasti syrjivä puhe naamioidaan joksikin muuksi. Sanotaan maahanmuuttajaperheistä vaikkapa, että lapsethan ovat ihania mutta vanhemmat ihan mahdottomia.”
Yleistävää niputtamista
Heli Järvisen mukaan ammattilaisten asenteista heijastuu maahanmuuttajien stereotyyppinen niputtaminen. Kulttuuritaustan ajatellaan selittävät mitä erilaisimpia asioita perheiden elämässä. Sama ajattelu ei ulotu suomalaisiin perheisiin.
”Suomalaislapsen tuen tarpeen mielletään ilman muuta liittyvän hänen diagnoosiinsa eikä vaikkapa jöröön suomalaiseen kulttuuriin – koko ajatushan kuulostaa meistä ihan hassulta. Ja kuitenkin ihan vakavissaan saatetaan todeta muista kulttuureista tulevista ihmisistä, että he nyt vaan ovat sellaisia.”
Omasta länsimaisesta kulttuuristamme poikkeavia tapoja ei usein edes haluta ymmärtää. Heli Järvinen kertoo, että tämä johtaa toisinaan ammattilaisten tökeröön käytökseen.
”Saatetaan tivata hyökkäävästi, että onko teillä kotona edes tuoleja tai että miten teillä on nukkumapaikat järjestetty. Kantasuomalaisilta perheiltä ei kysellä yhtä tungettelevasti tällaisista toissijaisista asioita, jotka eivät oikeastaan edes liity lapsen tuen tarpeeseen.”
Tiukkaa tarkkailua
Asenneilmaston vuoksi maahanmuuttajaperheet ovatkin Heli Järvisen mielestä tiukemman seulan alla kuin muut. Yksittäiset tilanteet ymmärretään väärin ja tulkitaan oireeksi jostakin laajemmasta. Hän antaa esimerkin:
”Nähdään vaikkapa yhden kerran, miten vanhempi lasta päivähoidosta hakiessa tyynnyttää kiukunpuuskan karkin avulla. Tästä vedetään yksioikoinen johtopäätös, että perheessä käytetään jatkuvasti herkuilla palkitsemista. Kukapa meistä suomalaisvanhemmista ei olisi joskus toiminut samoin?”
Viiden minuutin myöhästyminen puheterapeutin vastaanotolta saatetaan katsoa merkiksi maahanmuuttajaperheen heikosta arjen hallinnasta. Suomalaisperheen selitys parkkipaikkojen vähyydestä samassa tilanteessa taas hyväksytään sellaisenaan.
Niin ikään lasten rajattoman ruutuajan arvellaan herkästi kuuluvan nimenomaan maahanmuuttajaperheiden toimintatapoihin. Kuitenkin älylaitteiden käytön kanssa painiskellaan yhtä lailla suomalaistaustaisissa kodeissa.
”Kyllähän laitteisiin hurahdettiin aluksi myös ammatillisesti. Itsekin muistan tablettien tultua suositelleeni perheille herkästi esimerkiksi kuntoutuspelejä. Nyt myöhemmin ajatukset ovat muuttuneet. Ihan samassa veneessä tässä siis ollaan kulttuurista riippumatta.”
Osa putoaa palveluista
Kulttuuritaustan perusteella saatetaan myös tehdä oletuksia, etteivät vanhemmat olisi halukkaita ottamaan vastaan tukea. Todellisuudessa ammattilainen saattaakin itse arastella uutta tilannetta ja omien rutiinien ravistelua.
”Minullekin on ihan tosissaan väitetty, että eivät jostakin tietystä maasta tulevat vanhemmat halua ketään kotiinsa. Ja sitten kun vanhemmilta on kysytty asiasta, he ottavat oikein mielellään vastaan apua ja kotikäynnitkin sopivat hyvin.”
Stereotyyppisistä ajattelutavoista aiheutuu Heli Järvisen mukaan ennen kaikkea kitkaa perheiden palveluihin. Pahimmillaan seurauksena voi olla, että lapsi jää ilman tarvitsemaansa tukea. Heli Järvisen tuntuma on, että maahanmuuttajaperheissä näin käy keskimääräistä herkemmin.
Tilanteet vaihtelevat suuresti. Joillakin perheillä käy hyvä tuuri palvelujärjestelmän rattaissa. Osa osaa myös jämäkästi vaatia itselleen kuuluvia palveluita.
”Mutta moni perhe on vain hirveän kiitollinen pienimmästäkin avusta, vaikka heillä olisi perusteet hakea vahvempaa tukea. Jotkut jäävät kokonaan väliinputoajiksi.”
Katse omiin asenteisiin
Heli Järvisen mielestä ammattilaiset voivat tehdä paljon sujuvoittaakseen yhteistyötä maahanmuuttajaperheiden kanssa. Aivan ensimmäinen askel on tutkailla omia asenteita. Sama pätee myös kaikkiin suomalaisvanhempiin, jotka kohtaavat maahanmuuttajaperheitä päiväkodin tai koulun arjessa.
”Omat ennakkoluulot kannattaa tunnistaa ja tunnustaa rehellisesti. Sen jälkeen niitä on mahdollista pyrkiä kääntämään uteliaisuudeksi muita kulttuureita kohtaan.”
Sanamuodoilla ja aivan tavallisilla hyvillä käytöstavoilla on merkitystä.
”Ei ole mikään pakko taivastella, että syödäänkö teillä oikeasti tyynyillä lattialla istuen. Sen sijaan voi vaikka sanoa, että en tunne vielä kulttuurianne kovin hyvin mutta olisin kiinnostunut kuulemaan lisää”, Heli Järvinen sanoo.
Lisäksi hän toivoo sen ymmärtämistä, etteivät suomalaisen palvelujärjestelmän kiemurat voi millään olla tuttuja kaikille maahanmuuttajavanhemmille. Aiheuttaahan tukibyrokratia hämmennystä myös suomalaisvanhemmissa – ja itse asiassa aika usein myös ammattilaisissa itsessään. Hyvä ohje on viestiä mieluummin liian paljon kuin liian vähän.
”Esimerkiksi käyttämättä jääneiden puheterapia- tai muiden kuntoutuskäyntien syyksi paljastuu välillä, ettei kukaan ole muistanut sanoa perheelle terapian olevan jatkuvaa ja säännöllistä.”
Lastensuojelun asiakkuus kuulostaa perheistä usein hyvin pelottavalta. Tällöin eteenpäin päästään kertomalla, että Suomessa moni hyödyllinen palvelu edellyttää lastensuojelupäätöstä.
”Pohjimmiltaan kaikki vanhemmat kulttuuritaustasta riippumatta toivovat ihan samaa – eli lapsen parasta.”
Tulkkaus vaatii aikaa
Asioista kertomisen rinnalla yhtä tärkeää on kuunteleminen. Heli Järvisen mukaan ammattilaisten tapaamiset maahanmuuttajaperheiden kanssa muodostuvat helposti yksipuoliseksi luennoimiseksi.
”Kaiken paasaamisen päälle palaverin loppuun on jätetty ehkä viisi minuuttia aikaa kysymyksille. Ovatko vastavuoroisuus ja perheen kuuleminen silloin todella toteutuneet?”
Tulkkauspalveluissa olisi Heli Järvisen mielestä yhtä lailla kehittävää. Toimivinta olisi, että osa tulkeista saisi erikoistua tukea tarvitsevien lapsiperheiden palveluihin. Tällöin terminologia olisi valmiiksi tuttua, eikä kallisarvoista palaveriaikaa kuluisi perusasioiden selittämiseen tulkeille yhä uudelleen.
”Lisäksi pitäisi hahmottaa, että tulkin käyttäminen vaatii totta kai pidemmän tapaamisajan kuin neuvottelu suomea puhuvan perheen kanssa.”
Vanhemmuus yhdistää
Heli Järvinen kannustaa niin ikään kaikkia vanhempia ottamaan kontaktia oman lapsen maahanmuuttajataustaisiin päiväkoti- tai koulukavereihin ja näiden vanhempiin. Solahtaminen mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin tapahtuu kaikkein luontevimmin harrastuksissa ja muissa epämuodollisissa tilanteissa.
”Kulttuurien moninaisuushan on oikeasti hirvittävän kiinnostavaa. Minusta on ollut ihan mahtavaa kotikäynneillä päästä vaikkapa maistelemaan muiden kulttuureiden herkkuja.”
Heli Järvinen muistuttaa, että näennäisistä eroista huolimatta yhdistäviä asioita on aina enemmän.
”Perheiden kanssa jutellessa huomaa, että pohjimmiltaan kaikki vanhemmat kulttuuritaustasta riippumatta toivovat ihan samaa – eli lapsen parasta.”
TEKSTI Mari Vehmanen
KUVAT Laura Vesa ja Heli Järvinen
Artikkeli kuuluu teemaan (6/8)
Saako tästä puhua?
Saatat olla kiinnostunut myös näistä
-
UutisetLeonan kaulanauha kertoo avun tarpeesta
Monet vammat tai erityistarpeet eivät näy päällepäin. "Näkymättömien vammojen auringonkukka" toimii jo yli 200 lentokentällä ympäri maailmaa. Leonaa helpottaa eniten se, että nauhan avulla hän pääsee jonojen ohi.
-
Tarinat, UutisetPalkkatyön tukeminen säästää kuluja
Etelä-Karjalan hyvinvointialueella tehtiin hätkähdyttävä laskelma tuetun työllistämisen kustannuksista. Kävi ilmi, että palkkatyön tukeminen on yhteiskunnalle moninkertaisesti edullisempaa kuin työtoiminnan järjestäminen.
-
YhdistyksistäPalvelujärjestelmä muuttui kasvottomaksi – ja vaikuttaminen haastavammaksi
Yhdistys- ja vaikuttaja-aktiivien mielestä kevään vaalit ovat mahdollisuus kääntää hyvinvointialueiden suuntaa. Henkilökunnan vaihtuvuus on ollut toistaiseksi eräs suurimmista ongelmista.