Tukea tarvitsevan ihmisen täysipainoinen arki rakentuu muun muassa ihmissuhteista, harrastuksista ja merkityksellisestä tekemisestä. Arjen aktiivisuus saattaa olla uhattuna erityisesti elämän murrosvaiheissa, elleivät palvelut jousta tuen tarpeen muuttumisen mukana.
Millaista on tukea tarvitsevan ihmisen aktiivinen ja hyvä arki? Vastaus kuuluu luonnollisesti, että se on jokaisella omanlaistaan.
”Yleisesti voi todeta, että siihen kuuluu aivan samoja asioita kuin meillä itse kullakin: mielekästä tekemistä, oma koti, turvallinen olo ja ainakin muutamia merkityksellisiä ihmissuhteita. Lisäksi hyvin tärkeää on tunne, että pystyy vaikuttamaan omaan elämään”, Varsinais-Suomen hyvinvointialueen vaativien vammaispalvelujen päällikkö Oili Sauna-aho sanoo.
Hän on koulutukseltaan psykologi ja neuropsykologi ja on työskennellyt pitkään kehitysvammaisten ihmisten palveluiden kehittämisen parissa.
”Tukea tarvitsevien ihmisten on jo lähtökohtaisesti muita vaikeampi tuoda esiin omaa näkökulmaansa ja toiveitaan siitä, mitä kaikkea hyvä arki juuri hänellä sisältäisi. Ja näitä haasteita on ymmärrettävästi sitä enemmän, mitä vahvempaa tukea ihminen tarvitsee”, Oili Sauna-aho sanoo.
Hänen mukaansa suuri merkitys on valitettavasti myös sillä, kuinka paljon läheisillä on resursseja osallistua tukea tarvitsevan ihmisen elämään ja pitää hänen puoliaan.
”Tasavertaisuuden vuoksi näin ei tietenkään tulisi olla. Kenenkään hyvän arjen ei pitäisi olla ainakaan kokonaan kiinni läheisten roolista.”
”Kenenkään hyvän arjen ei pitäisi olla ainakaan kokonaan kiinni läheisten roolista”, sanoo Oili Sauna-aho.
Rauhaa aikuistua
Oili Sauna-ahon mukaan erityisesti tietyt elämän murroskohdat voivat haastaa arjen aktiivisuuden tukea tarvitsevalla ihmisellä. Yksi näistä vaiheista on aikuistuminen.
”Varhaiskasvatuksessa ja koulussa lapselle on monesti järjestynyt tukea varsin hyvin. Yhtäkkiä tuki saattaakin hävitä aikuisuuden kynnyksellä ‒ eli juuri silloin, kun pitäisi alkaa miettiä, millaista juuri minun hyvä elämäni on.”
Sauna-ahon mukaan tukea tarvitsevaa nuorta saatetaan hoputtaa suuriin ratkaisuihin hyvin nopeassa tahdissa. Jo peruskoulun päättyessä pitäisi miettiä eläkkeen hakemisen kaltaisia loppuelämään vaikuttavia ratkaisuja.
”Oman paikan löytäminen maailmassa vie pitkään ihan jokaiselle täysi-ikäistyvällä, ja tukea tarvitsevalla nuorella aikuistumisvaihe on itse asiassa usein vielä pidempi. Nuorten etu olisi, että ympäristö ja yhteiskunta malttaisivat odottaa.”
Tukea toisen asteen opintoihin voi olla vaikea saada erityisesti, kun nuorella on paljon tuen tarvetta. Palveluissa saatetaan lähes automaattisesti olettaa, että nuori hakeutuu eläkkeelle.
Nuoruusvaiheessa osin ulkopuolelta sanellut valinnat jäävät helposti pysyviksi.
”Saatetaan esimerkiksi päättää, että päivätoiminta ja ryhmäkoti ovat nuorelle aikuiselle sopivimmat ratkaisut. Tämän jälkeen palkkatyön ja itsenäisen asumisen mahdollisuuksia ei enää mietitä, vaikka ihmisen omat toiveet ja myös toimintakyky muuttuisivat”, Oili Sauna-aho sanoo.
Tällaiset jäykät ratkaisut voivat tuottaa myöhemmin elämässä paljon ongelmia ja tyytymättömyyttä.
Toinen arjen aktiivisuutta haastava vaihe tukea tarvitsevien ihmisten elämässä on usein eläköityminen.
”Yhteiskunta ja palvelujärjestelmä eivät ole vielä muuttuneet sen tosiseikan mukana, että meillä on jo paljon iäkkäitä tukea tarvitsevia ihmisiä. Heidän toimintakykynsä säilymistä ei osata tukea riittävästi”, Oili Sauna-aho toteaa.
Tekemistä vapaa-aikaan
Oili Sauna-ahon mukaan eräs merkittävä kysymys on, miten asumispalveluissa pystyttäisiin yhä enemmän tukemaan kodin ulkopuolista tekemistä. Liian usein pääsy harrastuksiin tai muuhun vapaa-ajan toimintaan estyy, koska mukaan menoihin ei järjesty ohjaajaa tai henkilökohtaista avustajaa.
”Tämä ongelma on tunnistettu meillä Varsinais-Suomessa ja varmasti muillakin hyvinvointialueilla. Henkilökuntapula vaikeuttaa tilannetta. Kaikkia toiveita ei valitettavasti pystytä arjessa täyttämään, mutta pyrkimyksenä on ehdottomasti taata jokaiselle mieleisiä menoja kodin ulkopuolelle.”
Tukea tarvitsevia ihmisiä ja heidän läheisiään Oili Sauna-aho kannustaa ottamaan rohkeasti omia toiveitaan esiin kaikissa palveluissa. Hän vakuuttaa, että niihin on tahtoa vastata.
”Eikä aina ole edes kyse rahasta ja resursseista. Yksinäisyys on eräs iso ja vaikea kysymys. Jokainen tarvitsee ja kaipaa myös perheen ulkopuolisia ihmissuhteita.”
Oili Sauna-aho kertoo nähneensä, millä tavoin alkujaan melko pienenkin uuden ja mieleisen asian saaminen arkeen saattaa muuttaa tukea tarvitsevan ihmisen koko elämän.
”Eräs henkilö toivoi pitkään omaa koiraa. Huolellisen suunnittelun ja tukihenkilön avulla lemmikin saaminen tuli lopulta mahdolliseksi. Tuloksena oli, että oma koira muutti hänen koko arkensa aiempaa aktiivisemmaksi ja mielekkäämmäksi. Ahdistuksen ja masennuksen tunteet lievittyivät”, Oili Sauna-aho kertoo.
TEKSTI Mari Vehmanen KUVAT Laura Vesa, Oili Sauna-aho, Nina Herajärvi
Viivi Laakso rakastaa suomen kieltä, kirjoittamista ja musiikkia. Hän haluaa kertoa tarinoita ihmisistä, jotka eivät kuulu suomalaisen yhteiskunnan lottovoittajiin.
Helsinkiläinen Pauliina haluaisi ehdottomasti tehdä mieluummin töitä kuin hakea työkyvyttömyyseläkettä. Nyt asumistuen leikkaukset ja hintojen nouseminen kuitenkin pelottavat.
Jarkko Karhapää onnistui muuttamaan avotyönsä palkkatyöksi. Työt pesulassa pysyivät samoina kuin ennenkin, mutta arjessa on nyt uutta pelivaraa aiempaa suurempien tulojen ansiosta.
Evästeasetukset
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Osa evästeistä on välttämättömiä ja osaa käytetään analytiikkatarkoituksiin. Lue lisää Evästekäytännöt-sivulta.
Evästeasetukset
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Evästeistä osa on välttämättömiä ja osaa käytetään tilastointitarkoituksiin. Valitse tästä, mitkä evästeet sallit.
Välttämättömiä sivuston teknisen toiminnan kannalta.
Keräävät sivuston käytöstä anonyymia tietoa, jota käytetään sivuston ja sen sisältöjen kehittämiseen.
Tarinat
Tarinat
Tarinat