5.5.2025

Tarinat

Kuinka voin auttaa lastani yli vaikean hetken?

Tukiliiton Hetki-ryhmissä voi löytää uusia työkaluja lapsen haastavan käyttäytymisen ennaltaehkäisyyn. Vuorovaikutuksen parantaminen toimii aina paremmin kuin yritykset muuttaa lasta.

”Kerrankin ihmisiä, joilla on samanlaisia kokemuksia. Hetki-ryhmässä oli mahdollista tulla ymmärretyksi kipeässä asiassa. Tapaaminen oli aina viikon kohokohta.”

Haastavaan käyttäytymiseen on tyypillisesti puututtu niin, että tavoitteena on muuttaa lapsen käyttäytymistä sen sijaan, että nähtäisiin ratkaisun rakentuvan vuorovaikutusta parantamalla. Näin on varsinkin silloin, kun perheessä on lapsi, jolla on kehitysvamma tai autismikirjon piirteitä. Useimmiten on kyse siitä, että lapselta vaaditaan sellaista taitoa, jota hän ei vielä hallitse.

Lapsi toimii parhaan taitonsa mukaan ja oppii kyllä, mutta voi tarvita paljonkin aikuisen tukea tarvittavan taidon oppimisessa. Kun lapsi käyttäytyy haastavasti, vanhemman olisi olennaista ymmärtää lapsen tarpeita käytöksen takana ja sitä, miten rakentaa yhteyttä lapseen.

”Ryhmässä sain vertaistukea ja hyväksyntää. Löysin keinoja lapsen toiminnan ymmärtämiseen ja kohtaamiseen.”

Käyttäytymisen määritteleminen haastavaksi on aina tulkintaa. Kun lapsen käyttäytyminen koetaan kuormittavaksi ja epäloogiseksi, voi perheen keskinäinen vuorovaikutus muuttua kielteiseksi. Negatiiviset tulkinnat ovat haitallisia lapsi-vanhempisuhteelle, lapsen identiteetin kehittymiselle ja usein lisäävät haastavan käyttäytymisen todennäköisyyttä. Kiinnostus lapsen tarpeita ja tunteita kohtaan on olennainen asia, kun käyttäytymiseen toivotaan positiivista muutosta.

Mentalisaatiokyky tarkoittaa sitä, että pyritään ymmärtämään ja tulkitsemaan sekä omia että lapsen tunteita ulospäin näkyvän käyttäytymisen takana. Aiempien tutkimusten mukaan mentalisaation vahvistamiseen tähtäävät interventiot vähentävät stressiä, parantavat vanhemman mentalisaation laatua ja sensitiivisyyttä ja auttavat tunnistamaan lasten käyttäytymiseen liittyviä kehityksellisiä näkökulmia. Lisäksi ymmärrys oman käyttäytymisen vaikutuksesta lapsen käyttäytymisen muutokseen lisääntyy.

”Ryhmässä oivalsin keinoja, joilla ratkoa haasteita. Voimaannuin kuullessani muiden samanlaisesta tai vielä haastavammasta elämästä. Sain paljon tietoa ja itsemyötätuntoa. Osallistuisin uudelleen. Ryhmässä jokainen hetki on arvokas.”

Herätä uteliaisuus lapsen mielenmaisemaa kohtaan

Hetki-ohjelma pohjautuu mentalisaatioteoriaan, ja olennaista siinä on juuri kiinnostus ja uteliaisuus lapsen sisäistä maailmaa kohtaan – emmehän koskaan voi täysin päästä toisen ihmisen mielen sisään. Tärkeää on myös ymmärtää kohtaamisen merkitys molemminpuolisena yhteisenä säätelynä, jolloin sekä lapsi että vanhempi muokkaavat yhteistä vuorovaikutusta.

Vuorovaikutus toimii aina kaksisuuntaisesti – niin myönteinen kuin kielteinenkin. Siten vuorovaikutukseen keskittymällä voidaan ratkaista vaikeitakin tilanteita. Hetki-ryhmä pyrkii tukemaan lapsen ja vanhemman välisten korjaavien vuorovaikutuskokemusten rakentamista lisäämällä myönteistä vuorovaikutusta lapsen ja vanhemman välille. Samalla vanhemmat aktivoituvat pohtimaan omia toimintatapojaan, niiden vaikutusta lapseen ja lapsen näkökulmaa erityisesti tilanteissa, jotka koetaan haastavina.

”Tämä lapsi ottaa sen, mikä hänelle kuuluu”

Seuraavat suorat lainaukset perustuvat kuuden eri Hetki-ryhmän havainnointiin. Olen tutkinut ryhmiä osana tekeillä olevaa väitöskirjaani.

Lähtökohtana ryhmään tulemiselle on ongelmalliseksi koettu lapsen käyttäytyminen, johon vanhemmat toivovat toimintaohjeita. Vanhempien on usein vaikea tehdä tulkintoja haastavan käyttäytymisen syistä – erityisesti siitä, mikä selittyy lapsen diagnoosilla, mikä temperamentilla ja mikä on seurausta epäjohdonmukaisesta kasvatuksesta. Haastava käyttäytyminen nähtiin usein epäloogisena ja siksi tahallisena pahantekona, joka heikentää koko perheen hyvinvointia.

Mentalisaatio vaikeutuu, kun lapsen käyttäytymisen syyt eivät näytä loogisilta:

”Kun ulkona onkin sumua, kun aamupalaksi ei olekaan lempiruokaa – ja mitä lapsi sattuu milloinkin keksimään. Itse ei jaksa, kun lapsi toimii ihan epäloogisesti. Meidän lapsi on vaan ihan rikki.”

Vaikka alun perin lapsen kohtaamisen motiivina olisi ollut lapsen käyttäytymiseen vaikuttaminen, saattoi kohtaamisella olla käyttäytymishaasteiden vähenemisen lisäksi muitakin positiivisia vaikutuksia, kuten lapsen ja vanhemman oman hyvinvoinnin vahvistuminen:

”Mä oon nyt huomannut, kun olen alkanut kiinnittää huomiota vuorovaikutukseen, että miten paljon siitä saakin itse! Sen sisällön ei tarvitse olla kummoisempaa, vaan yhdessäoloa. Iltaisin nukkumaan mennessä on sängystä kuulunut naurunkiherrystä. Oikeen oon miettinyt, miten usein sitä osottaa lapselle, miten paljon välittää?”

Yhteyden muodostuminen lapseen näkyi vanhempien puheessa siten, että lapsen hyvät puolet alkoivat tulla esiin ja rasittaviltakin tuntuvat asiat pystyttiin näkemään toisin. Aiemmin negatiiviseksi ajatellun käyttäytymisen tilalla pystyttiin näkemään sen myönteinen kääntöpuoli: motorinen levottomuus voisi myös olla täydellistä liikkumattomuutta, ”tuhojen tekeminen” on parempaa kuin täydellinen passivisuus:

”Välillä se ei pysy hetkeäkään paikallaan, mutta oikeastaan onneksi niin. Voishan se olla ihan toisinkin; ettei se tekis mitään tai liikkuis ollenkaan. Vaikka lapsi tekee tuhojaan, niin ainakin hän tekee jotain! Vaikka se viekin meidän vanhempien voimia, niin kyllä siitä lapsesta myös saa tosi paljon voimaa.”

Lapsen tarpeet haastoivat vanhempaa tarkastelemaan omaa kiintymyshistoriaansa: miten itse on tullut kohdatuksi. Nämä omakohtaiset kokemukset nostivat esiin eläviä muistoja omasta lapsuudesta, mitkä ohjasivat paremman toimintatavan valitsemisessa nykyhetkessä. Silloin roolien voi nähdä kääntyvän toisinpäin – lapsi opettaakin vanhempaa:

”Mä oon joutunut opettelemaan ihan uusia juttuja tämän lapsen kanssa. Sellaisia, joita vaille olen itse jäänyt. Tämä lapsi ottaa sen, mikä hänelle kuuluu. Erityiseni on suurin opettajani.”

Vahvimmin mentalisaation vaikutus näkyi kertomuksissa lapsen käyttäytymisen muuttumisesta myönteisemmäksi ja ymmärryksenä oman vuorovaikutuksen merkittävästä roolista kasvatustilanteissa. Yleensä vanhempi oli alkanut tietoisesti reflektoida oman vuorovaikutuksensa merkitystä lapselle vaikeissa tilanteissa, pitäen mielessä lapsen käyttäytymisen taustalla olevat syyt:

”Me oltiin uimahallin diskossa, jossa oli kaikki mahdolliset aistiärsykkeet, joista lapsi yleensä menee suunniltaan – valot, äänet, ihmismassat – kaikki. Mua jännitti etukäteen, mutta päätin, että otan ihan rennosti enkä stressaa. En voi vieläkään uskoa, että se reissu onnistu! Lapsi oli ihan pähkinöinä, sillä oli ehkä hauskinta ikinä! Oon niin fiiliksissä, että meillä oikeesti voikin olla kivaa! Ratkaiseva juttu tässä oli se miten mä suhtauduin tilanteeseen.”

Vuorovaikutukseen on mahdollista vaikuttaa

Tutkimustulosten mukaan mentalisaatiokyvyn vahvistuminen näyttäisi muuttavan vanhempien käsityksiä lapsen käyttäytymisestä myönteisemmiksi ja edistävän myönteisen vuorovaikutussuhteen rakentumista.

Ennen Hetki-ryhmään osallistumista vanhemmat tulkitsivat lapsen puutteelliset tunne- ja vuorovaikutustaidot olennaiseksi syyksi haastavalle käyttäytymiselle, eivätkä nähneet oman vuorovaikutuksen merkitystä selvästi. Ryhmissä vanhemmille kävi ajan myötä yhä selvemmäksi, ettei haastavassa käyttäytymisessä ole kysymys lapsen sisäisistä puutteista vaan ympäristön ja lapsen välisestä vuorovaikutuksesta, johon on mahdollista vaikuttaa.

”Ryhmässä tuli tunne, että en olekaan maailmassa yksin – yksinhuoltajana haasteineni. On muitakin samojen haasteiden keskellä. Heitä en vain ollut tavoittanut mistään muualta.”

Mentalisaation vaikutus haastavien tilanteiden ennaltaehkäisyssä on oletettavasti suurempi, jos siihen pystytään vaikuttamaan jo varhaisessa vaiheessa. Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että erityislasten vanhemmat saisivat tukea mentalisaatiokyvyn vahvistamiseen jo silloin, kun kasvatustyö on vasta alussa.

TEKSTI Jael Virtanen
Kirjoittaja on väitöskirjatutkija (kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto).

. . .

• Artikkelin sitaattinostot on koottu Hetki-ryhmään osallistuneiden vanhempien palautteista.
• Lue myös äidin oma tarina: Kun lapsi lyö