Peli innostaa ja opettaa
Pelit tarjoavat hauskan tavan harjoitella uusia taitoa ja pitää yllä fyysistäkin kuntoa. Niko Turpeinen ja Sofiakylän asukkaat innostuivat liikunnallisesta Rehaboo-kuntoutuspelistä.
Nyt lähtee! Niko Turpeisen tietokoneen näytöllä ihmishahmo etenee polulla ja juoksuradalla, hyppii, surffaa, poimii matkan varrelta esineitä käsiinsä ja tekee paljon muuta. Niko ohjaa hahmon liikkeitä oman kehonsa avulla pyörätuolissa istuen.
Tasaisin väliajoin matkanteko keskeytyy hetkeksi, kun eteen tulee erilaisia minipelejä. Niissä pitää esimerkiksi viskata kiukaalle löylyä, heittää tikkaa tauluun tai tampata mattoja. Näissäkin tehtävissä Niko käyttää ohjaimena käsiään ja muuta kehoaan.
”Minipelit tulee ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä. Ne on onneksi kaikki yhtä kivoja. Ei ole yhtä suosikkia”, Niko sanoo.
Näytöllä pyörii Suomessa kehitetty uusi Rehaboo-kuntoutuspeli. Niko törmäsi siihen viime marraskuussa Apuvälinemessuilla. Heti ensimmäinen kokeilukerta messuosastolla sai hänet innostumaan, ja onneksi peli oli mahdollista saada kokeilukäyttöön kotiin.
Siitä lähtien peli on ollut kovassa käytössä.
”Pelaan joka päivä, paitsi jos olen jossain kylässä”, Niko kertoo.
Hän asuu ryhmäkoti Kepakodissa Sipoossa mutta vierailee ahkerasti perheensä luona.
Fysioterapian lämmittelynä
Parasta Rehaboossa on Nikon mielestä se, ettei erillisiä ohjaimia tarvita. Esimerkiksi suositussa Wii-liikuntakonsolipelissä juuri erilaiset lisätarvikkeet ovat tuntuneet Nikosta hankalilta.
”Tää on helppo. Alkaa vaan heiluttaa omia käsiä. Ei tartte miettiä, onko jossain kapulassa akkua tai yhteyttä.”
Rehaboo lukee Nikon liikkeitä hänen kannettavan tietokoneensa kameran kautta. Näkemistä helpottaakseen Niko on yhdistänyt pelin näkymään lisäksi suuremmassa tietokonenäytössä.
Aina pelihetken aluksi täytyy Nikon mukaan odottaa hetki, että kamera tunnistaa hänen kehonsa. Tämän jälkeen peli toimii enimmäkseen oikein hyvin ja tottelee liikkeitä sujuvasti.
Pelaaminen on Nikon mielestä ennen kaikkea kivaa, mutta myös hyötyjä on tullut.
”Mun fyssari sanoo, että tää auttaa mun yläkroppaa”, Niko kertoo.
Hän onkin käyttänyt Rehaboota muun muassa alkulämmittelyihin fysioterapeuttinsa kanssa tämän kotikäyntien aikana. Muina kuntoutuskeinoina Nikolla ovat esimerkiksi keppijumppa, dallarin avulla käveleminen, seisomatelineen käyttö, kuntopyöräily ja allasterapia.
”Ja uusin juttu on poniratsastus. Se on kivaa”, Niko sanoo.
”Hyvin menee”
Palvelukoti Sofiakylässä Nokialla Anna Suolahti ja Antti Ruuska ovat tulleet ohjaaja Satu Ala-Rämin kanssa viettämään pelihetkeä päivän muun ohjelman lomassa. Sofiakylässä Rehaboota pelataan ison pelitoteemin edessä ‒ tai peliseinän, kuten Sofiakylän asiakkaat sitä kutsuvat. Pyörien avulla lähes pari metriä korkeaa näyttöä on mahdollista siirtää huoneessa paikasta toiseen yhden hengen voimin.
Ensin pelin eteen asettuu Anna. Kättä nostamalla hän valitsee seisoen pelattavan version ja siitä nopeamman vaihtoehdon.
”Nyt pitää mennä. Hui, apua! Hyvin menee”, Anna eläytyy pelaamiseen.
Hän liikuttaa näytön hahmoa juosten ja hyppien paikoillaan. Välillä täytyy kumartua esteiden ali tai kurkotella käsillä. Matkan varrella vastaan tulee jälleen pieniä tehtäviä.
”Löylynheitto”, Anna vastaa kysymykseen, mikä Rehaboon minipeleistä on hänen mielestään paras.
Hän ei ehdi jutella enempää, sillä nyt on taas pantava juoksuksi. Pelin päätyttyä Anna heittäytyy hengästyneenä sohvalle. Tulostaulu kertoo, että pisteitä ropisi yhteensä noin 600.
”Se on hyvä”, Anna arvioi tulostaan.
Hiki tulee
Seuraavaksi on Antin vuoro. Hän päättää tällä kertaa pelata tuolissa istuen. Antti kertoo pelaavansa Rehaboota usein myös seisten.
”Hyvä Antti! Nyt lujaa. Jee!” Anna kannustaa vieressä.
Eräässä minipelissä Antin pitää painaa mieleen ohikulkevia eläimiä. Toisessa tehtävässä taas tehtävänä on muistaa muotoja ja värejä. Muistipelit sujuvat hienosti, ja matka jatkuu.
Maalissa myös Antti saa pisteet, joihin hän on oikein tyytyväinen.
”Tuli vähän hiki. Kivoin minipeli on koripallon heittäminen. Tykkään pelata tätä. Välillä pelaan muutakin, esimerkiksi pleikalla autoilupeliä”, Antti jutustelee pelin päätyttyä.
Hän kertoo, että perjantai on yleensä pelipäivä.
Odotettu hetki
Ohjaaja Satu Ala-Rämi kertoo, että Rehaboon yhteisestä pelaamisesta on jo tullut monelle Sofiakylän asiakkaalle odotettu hetki viikon ohjelmassa.
”Kaikkien juttu pelaaminen ei tietenkään ole, mutta osa on innostunut kovasti. Alussa pelaamiseen osallistui kerrallaan pari henkeä, jotta tilanne pysyi riittävän rauhallisena. Mutta nyt pelaaminen onnistuu hienosti viiden tai kuudenkin hengen porukassa.”
Satu Ala-Rämin mukaan osallistujien kärsivällisyys odottaa omaa vuoroa on selvästi kasvanut pelaamiskertojen myötä. Pelaajien ryhmähenki on muutoinkin ollut hyvä.
”Kavereita kannustetaan, ja heidän pelaamistaan seurataan tarkasti. Pistetaulukkoa tutkitaan ja vähän kilpaillaankin sijoituksista, mutta ei liian vakavasti. Kaikkien tulokset ovat kyllä parantuneet kovasti.”
Kuntoutusmuotona Rehaboossa parasta on Satu Ala-Rämin mielestä sen monipuolisuus. Erilaisten vaihtoehtojen ansiosta yhdessä pelaaminen onnistuu toimintakyvyltään hyvin monenlaisilta osallistujilta.
”Esimerkiksi pakkoliikkeet eivät estä pelaamista. Ja tarvittaessa avustaja pystyy auttamaan liikkeissä istuvan tai seisovan pelaajan takana.”
Fysioterapian rinnalla
”Kehitysvammaisten pelaajien kiinnostus Rehaboota kohtaan oli hienoa huomata Apuvälinemessuilla viime vuonna”, myyntipäällikkö Antti Törmänen EvokAI Creative Labs Inc:stä sanoo.
Liikunnallisen kuntoutuspelin suurimman kohderyhmän muodostavat ikääntyneet. Heidän aktivoimiseensa ja toimintakyvyn ylläpitämiseen peli soveltuu esimerkiksi hoitokoteihin ja kotihoitoon.
Antti Törmäsen mukaan Rehaboo käy monenlaisiin kuntoutustarpeisiin ja tilanteisiin. Liikkeentunnistukseen perustuvan teknologian ansiosta erillisiä sensoreita tai virtuaaliasusteita ei tarvita. Kotikäytössä pelaamiseen riittää tavallinen kannettava tietokone, jossa vain on kamera.
”Pelillisyys ja uusi teknologia voivat antaa hyvän lisän fysioterapiaan ja muuhun niin sanotusti perinteisempään kuntoutukseen. Missään nimessä pelit eivät silti poista muun kuntoutuksen tarvetta.”
Pelit ovat monelle motivoiva ja hauska tapa tehdä motoriikka- ja muita harjoituksia. Oman pistekehityksen seuraaminen ja pieni kilvoittelu toisten kanssa voivat lisätä intoa.
”Toistoja tulee pelatessa runsaasti ihan huomaamatta. Kehittymistä on myös mahdollista mitata ja seurata”, Antti Törmänen sanoo.
LISÄTIETOA: rehaboo.fi(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
TEKSTI Mari Vehmanen
KUVAT Mikko Käkelä ja Laura Vesa
Artikkeli kuuluu teemaan (5/8)
Elinikäinen oppiminen
Saatat olla kiinnostunut myös näistä
-
TarinatLauluja arjen rosoiselta puolelta
Viivi Laakso rakastaa suomen kieltä, kirjoittamista ja musiikkia. Hän haluaa kertoa tarinoita ihmisistä, jotka eivät kuulu suomalaisen yhteiskunnan lottovoittajiin.
-
Tarinat”Rahan riittäminen ahdistaa”
Helsinkiläinen Pauliina haluaisi ehdottomasti tehdä mieluummin töitä kuin hakea työkyvyttömyyseläkettä. Nyt asumistuen leikkaukset ja hintojen nouseminen kuitenkin pelottavat.
-
Tarinat”Palkkaa voi itse vaatia”
Jarkko Karhapää onnistui muuttamaan avotyönsä palkkatyöksi. Työt pesulassa pysyivät samoina kuin ennenkin, mutta arjessa on nyt uutta pelivaraa aiempaa suurempien tulojen ansiosta.