23.4.2024

Tarinat

Seksuaalikasvatus haastaa vanhemman

Vanhempien yksi tärkeä – ja usein vaikea – tehtävä on tukea nuorta kohti positiivista seksuaalisuutta. Parhaiten murrosikäistä tukee mahdollisimman salliva ja ennakkoluuloton ote seksuaalikasvatuksessa, sanoo seksuaaliterapeutti Henna Suikki.

Seksuaalisuudesta puhuminen lapsen tai nuoren kanssa kuuluu monen äidin ja isän mielestä vanhemmuuden vaikeimpiin puoliin. Nuoren tuen tarve voi saada tehtävän tuntumaan vielä tavallista hankalammalta.

”Ei ole mikään ihme, jos oman erityisnuoren seksuaalikasvatus saa vanhemman ymmällensä. Vammaisten ihmisten seksuaalisuus on edelleen yksi yhteiskunnan suurimmista tabuista”, toimintaterapeutti, seksuaaliterapeutti Henna Suikki toteaa.

Hän muistuttaa, ettei vammaisten ihmisten pakkosteriloinneista tai avioliittokiellosta ole vierähtänyt vielä kovin monta vuosikymmentä. Lähimenneisyyden ihmisoikeusloukkaukset kummittelevat edelleen asenteissa ja käytännöissä.

Henna Suikin mukaan seksuaalisen ja sukupuolisen moninaisuuden ymmärtäminen ylipäänsä lisääntyy parhaillaan nopeassa tahdissa.

”Totuttuja seksuaali- ja sukupuolinormeja kyseenalaistetaan yhä enemmän. Mutta keskustelu laahaa jäljessä, kun on kyse tukea tarvitsevista ihmisistä. Eikä ongelma koske ainoastaan kehitysvammaisia ihmisiä vaan myös esimerkiksi liikunta- tai selkäydinvammaisia ihmisiä.”

Tieto ei yllytä

Henna Suikki rohkaisee vanhempia aloittamaan arvojensa, asenteidensa ja ennakkoluulojensa käsittelemisestä. On tärkeää tunnistaa, mitkä ovat omia näkemyksiä eivätkä suinkaan nuoren itsensä ajatuksia.

Mahdollisimman myönteinen suhtautuminen on hyvä lähtökohta seksuaalikasvatuksessa. Yhdessä nuoren kanssa voi lähteä uteliaasti ihmettelemään ja selvittämään asioita.

”Vanhemman on tärkeää tiedostaa, että riittävän ja oikean tiedon saaminen seksuaalisuudesta on keskeinen ihmisoikeus. Ei tarvitse pelätä, että paikkansa pitävä tieto yllyttäisi nuorta jonkinlaiseen holtittomaan tai omalle ikätasolleen sopimattomaan seksuaaliseen käyttäytymiseen”, Henna Suikki korostaa.

Sen sijaan vaille tietoa jääminen voi aiheuttaa turhautumista ja ongelmia. Ilman riittävää tietoa nuori ei ymmärrä oman kehonsa muutoksia ja uudenlaisia seksuaalisia tuntemuksiaan.

Henna Suikki muistuttaa, että murrosiän hormonaaliset myllerrykset ravistelevat tukea tarvitsevaa nuorta kaikkien muiden tavoin.

”En pidä ollenkaan tavasta sanoa nuorista tai aikuisista kehitysvammaisista ihmisistä, että he ovat vaikkapa 5-vuotiaan lapsen tasolla. Se on yksinkertaisesti ihmisen aliarvioimista. Vammaiselle ihmiselle kertyy muiden tavoin joka hetki ikää ja kokemuksia.”

Suikin mukaan ei ole vanhemman tehtävä päättää, etteivät vaikkapa seurustelu tai yhdynnät yksinkertaisesti koske tukea tarvitsevaa nuorta. Valinta kuuluu nuorelle itselleen.

”Eikä muutenkaan ole hyvä olettaa liikaa ja tuputtaa tiettyjä seksuaalisuuden tai sukupuolisuuden malleja. Pohdinnat seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta ovat tukea tarvitsevien nuorten elämässä läsnä vähintään yhtä vahvasti kuin muilla.”

Ennakoivasti puheeksi

Henna Suikin mukaan hyvä lähtökohta on, että vanhemman velvollisuus on aina vähintään yrittää vastata nuoren kysymyksiin seksuaalisuudesta. Vaikeneminen tai puheenaiheen vaihtaminen antavat ainoastaan viestin, että kyse on jostakin kielletystä ja hävettävästä.

Sen sijaan seksuaalipuheen ja -kasvatuksen tarkassa sisällössä ei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tyyliä ja tapaa. Siihen vaikuttavat vanhemman ja nuoren persoonat, nuoren tuen tarve ja monen muut seikat.

”Usein nuorelle varsin suorapuheinen linja sopii jopa paremmin kuin aikuiselle. Keskustelun konkreettisuutta auttaa, jos jo lapsuudessa on totuttu juttelemaan arkisissa tilanteissa neutraalisti pimpistä, pippelistä ja muista kehon osista tai esimerkiksi siitä, mitä omalle ja muiden keholle saa tehdä.”

Ei myöskään voi antaa yksiselitteisiä ohjeita ajankohdista, jolloin eri aiheista pitäisi puhua. Vanhemman täytyy vain parhaansa mukaan ottaa huomioon lapsen tai nuoren yksilölliset valmiudet ja tarpeet. Liikkeellä on parempi olla ennakoivasti.

”Helposti seksuaalikasvatuksen antamista tulee lykättyä turhan pitkälle. Toisinaan tukea tarvitsevan nuoren tiedontarpeeseen havahdutaan vasta, kun on jo tapahtunut jotain ongelmalliseksi koettua.”

Turvallisuutta luo myös se, että aikuinen pitää keskustelun yleisellä tasolla. Vanhemman ei kuulu kuvailla nuorelle omia seksuaalisia kokemuksiaan.

Kuvat ja muut kommunikoimisen tukikeinot ovat usein hyödyksi. Henna Suikki on omassa työssään huomannut tämän ja luonut nettiin SelkoSeks-materiaalipankin seksuaalikasvatuksen tueksi.

Puhetta pornosta

Tärkeä osa nykypäivän seksuaalikasvatusta on niin ikään medianlukutaidon tukeminen. Nuorta voi auttaa tarkastelemaan kriittisesti median seksisisältöjä ja pohtimaan niiden vaikutuksia itseensä.

”Seksipositiivinen näkökulma tukee terveen mediasuhteen kehittymisestä. Esimerkiksi puhe pornon peruuttamattomasta vahingollisuudesta voi hämmentää nuoria, sillä monet ovat nähneet pornoa. Nuoret eivät ainoastaan passiivisesti altistu seksuaalisille sisällöille vaan myös etsivät niitä itse.”

Henna Suikki kannustaa vanhempia armollisuuteen ja huumoriin itseään kohtaan seksuaalikasvattajina.

”Ei haittaa yhtään, vaikka tuntuu vaikealta. Niin se tuntuu kaikista muistakin. Ja mokailu on täysin sallittua. Jokaisen täytyy opetella uusia sanoja ja puhetapoja ennen kuin ne alkavat tuntua luontevilta ‒ myös meidän ammattilaisten.”

Vanhemman vastuuta seksuaalisuuskasvatuksen antamisesta ei silti voi kiertää. Jos aihe tuntuu itselle yksinkertaisesti liian vaikealta, pitää etsiä muu läheinen tai tarvittaessa ammattilainen, joka pystyy antamaan nuorelle hänen tarvitsemaansa tietoa.

”Voi sanoa, että etsitään yhdessä henkilö tai paikka, joka tarjoaa tukea tähän.”

Seksuaalikasvatuksen tarkoituksena on ohjata nuorta nautintoa tuottavaan, turvalliseen ja vastuulliseen seksuaalikäyttäytymiseen.

”Jokaisella on oikeus päättää, mitä omannäköinen seksuaalisuus, seksi tai seksittömyys tarkoittaa ja millaisista asioista itse nauttii”, Henna Suikki summaa.

TEKSTI Mari Vehmanen
KUVAT Pihla Liukkonen

• Avainsanat: kehitysvamma, nuori, seksuaalikasvatus, seksuaalisuus, vanhemmuus