Nokialaisten seikkailu Mallorcan saarella
Tukiyhdistys pitää kiinni pitkästä, yhteisestä reissuperinteestä. Tällä kertaa käytiin 45 hengen huippuporukalla Espanjan auringon alla.
Kun bussi lähti Hempankaaren edestä kohti lentokenttää aamuyöllä 23. syyskuuta kello 4.15, ilmassa väreili iloinen matkakuume. Lentokone lähti ajallaan ja perille päästiin hienosti.
Mallorca toivotti meidät tervetulleeksi kunnon ukonilmalla ja kaatosateella, joka alkoi heti, kun päästiin lentokentällä bussiin. Kadut tulvivat vettä ja välillä autosta ei nähnyt ulos, kun lasit huurtuivat. Se oli hetken jopa pelottavaa. Onneksi kuljettaja vei meidät sateen vuoksi perille asti, jyrkän mäen päälle hotellin ovien lähelle. Normaalisti bussit eivät ajaisi pieneen pihaan. Kun kuljettaja sai bussin pysäköityä, sade loppui kuin pyynnöstä.
Saimme huoneet ja majoituimme. Maisemat ikkunoista olivat upeat ja huoneet tilavat. Niissä oli pienet keittiötkin, joten kahvit oli turvattu viikon ajaksi. Aamupala ja päivällinen kuuluivat hintaan. Joka päivä söimme lounaaksi jotain ”kevyttä”: yleensä pizzaa tai hampurilaisen ranskalaisilla. Niitä kun ei kotona arjessa saa kovin usein, kun eivät juuri kuilu Voimian eli Pirhan ateriatoimittajan valikoimiin.
Matkan toinen päivä oli tiistai, jonka vietimme huilaamalla hotellin altaalla ja tutustumalla kävellen lähiympäristöön.
Keskiviikkona muutama ryhmä lähti paikallisbussilla Magalufista Palmaan ja sieltä sata vuotta vanhalla junalla Sölleriin. Sieltä jatkettiin vielä ratikalla Söllerin satamaan syömään kalahampparit tai jotain muuta hyvää.
Paluumatkalla piipahdimme vielä taidenäyttelyssä Söllerin aseman vieressä. Uskokaa vain, mutta pääsimme itse Picasson ja Miron näyttelyihin. Olipa värisytytävä kokemus. Yön jo pimetessä palasimme paikallisbussilla Magalufiin syömään päivällistä hotellille.
Torstaina meillä oli rantapäivä. Kovin moni ei mereen tahtonut, vaikka vesi oli uskomattoman lämmintä. Kaikki kyllä nauttivat auringosta senkin edestä.
Perjantai oli tuliaisostospäivä. Tuliaisia löytyi kaikille ja varmaan kyllä vähän enemmän kuin olisi ollut tarpeen.
Matkakassaa talkoovoimin
Nokian Kehitysvammaisten Tuki ry on tehnyt ulkomaanmatkoja kauan. Itse olin ensimmäisen kerran mukana Rhodoksella ja jo sitä ennen kehitysvammainen tyttäreni Minttu oli ollut mukana Unkarissa ja Turkissa. Olemme myös käyneet Kosilla ja Fuengirolassa, ja useita kertoja eri puolilla Viroa.
Tällä kertaa meitä lähti yhteensä 45 ihmistä: perheitä ja seitsemän ohjaajaa, joista kullakin oli pari, kolme ohjattavaa. Yhdistys maksoi ohjaajien matkan ja muiden matkaa tuimme maksamalla kaikki kuljetukset kotimaassa ja Mallorcalla. Keräämme matkakassaa myyjäisillä ja osallistumalla tapahtumiin, joissa myymme makkaraa, kahvia ja pullaa.
Matkan järjestelyissä on oma hommansa, mutta lopputulos palkitsee. Parasta on saada antaa elämyksiä ja kokemuksia mukana oleville jäsenille.
Vinkkimme muille tukiyhdistyksille on yksinkertainen: rohkeasti vain matkaan!
Viimeiset eväsleivät
Lauantaina kävimme nauttimassa hotellin kylpylästä: oli altaita, saunaa, hierovia suihkuja ja poreita. Sitten jatkoimme hotellin altaalla ja nautimme myös allasbaarin antimista.
Sunnuntai oli viimeinen kokonainen matkapäivä, jonka osa meistä vietti laivaretkellä. Maisemat olivat uskomattoman upeita. Näimme kaloja laivan läpinäkyvästä pohjasta ja hienoja huviloitakin rannoilla. Jäimme miettimään, olikohan joku niistä itse Schumacherin huvila. Olimme kuulleet, että hän itse oli juuri silloin Mallorcalla tyttärensä häissä. Kävimme vielä kävelyllä ja näimme hauskan näköisen talon, joka näytti olevan katollaan, väärinpäin.
Viimeisen illan vietimme nauttimalla paikallisen baarin antimista. Tarinan pääkuvassa näkyvä hetki ikuistettiin Jaana Salon kameraan, kuvassa vasemmalta Jaana, Sari Ervasti, Margit Korri, Sirpa Eskelinen ja Helena Nieminen.
Maanantaina pakattiin loput kamat ja ihme kyllä, kaikki matkalaukut menivät helposti kiinni. Käytiin sanomassa heipat lähikaupan ystävälliselle myyjälle, joka oli tullut tutuksi, kun haimme jokapäiväisiä vesipulloja ja muuta pikkuevästä. Teimme vielä yhdet eväsvoileivät lentomatkalle.
Paluulento lähti vähän myöhässä mutta laskeuduimme aikataulussa, kello 1.50 tiistain puolella Pirkkalaan. Lennot sujuivat mennen tullen hyvin. Tullessa tosin kone ei ollut vielä kokonaan noussut lentokorkeuteen, kun parin miehen eväät oli syöty.
Vielä viimeinen rutistus ja kaikki bussiin ja Hempankaaren eteen, siitä hajaannuimme kukin tahoillamme.
Kiitos kaikille mukana olleille, kivaa oli taas.
*
Reissupäiväkirjan kirjoitti Päivi Korkeamäki, Nokian Kehitysvammaisten Tuki ry:n hallituksen jäsen, joka kuuluu myös Tukiliiton liittohallitukseen. Kuvat otti Päivi, paitsi viimeisen illan, joka ikuistettiin Jaana Salon kameraan.
Mitä kuuluu teidän yhdistyksellenne?
- Tukiviestin Yhdistyksille-osio on yhdistystoimijoiden oma paikka. Täällä voit kertoa teille tärkeistä, ajankohtaisista asioista, jakaa ajatuksia ja kertoa toiminnasta. Voit lähettää toimitukselle tekstiä ja kuvia verkkolehden helppokäyttöisen lomakkeen avulla, tai ihan vanhanaikaisesti sähköpostilla. Me julkaisemme jutut ja nostamme Tukiliiton somekanaville.
- Lisätietoa: Ota yhteyttä.
Saatat olla kiinnostunut myös näistä
-
Uutiset, Yhdistyksistä”Me olemme olemassa ja meillä on vammaisvoimaa!”
Tukiliiton kokemustoimijoita, työntekijöitä ja jäsenyhdistysten ryhmiä oli mukana Vammaisvoimaa!-tapahtumassa Helsingissä elokuun lopussa. Tapahtumassa nostettiin esiin vammaisten ihmisten merkitystä ja arvoa yhteiskunnassa.
-
YhdistyksistäParasta tukiliittolaisuudessa juuri nyt?
Tukiliittolaiset läheltä ja kaukaa kokoontuivat Tampereelle liittokokoukseen ja sen oheistapahtumiin kesäkuun alussa. Kysyimme ihmisiltä, mikä tukiliittolaisuudessa on kaikkein parasta. Ja vastauksia löytyi.
-
Yhdistyksistä”Yhdistymiset ovat ainoa tie”
Tunturi-Lappi saa uuden tukiyhdistyksen, joka kattaa kolmen aiemman yhdistyksen toiminta-alueet. Outi Marttilan mukaan prosessi on vaatinut ajattelutavan muutosta.