Siirry sisältöön

Tukiviesti on Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n lehti

Yhdistyksistä

Parasta tukiliittolaisuudessa juuri nyt?

Tukiliittolaiset läheltä ja kaukaa kokoontuivat Tampereelle liittokokoukseen ja sen oheistapahtumiin kesäkuun alussa. Kysyimme ihmisiltä, mikä tukiliittolaisuudessa on kaikkein parasta. Ja vastauksia löytyi.

Tukiliiton liittokokous pidettiin lauantaina 8.6.2024 Tampereella Tampere-talossa. Moni tuli paikalle jo perjantaina osallistuakseen Tulppaanitalolla Hyvinvoinnin äärellä -iltapäiväseminaariin ja liittohallituksen järjestämään iltatilaisuuteen. Ja varsinkin tavatakseen vanhoja ja uusia ystäviä.

Kasvotusten kohtasi viikonlopun tapahtumissa runsaat sata tukiliittolaista. Lisäksi lähes 200 katsojaa seurasi seminaaria ja kokousta ruudun kautta.

Selvitimme, mikä tukiliittolaisia yhdistää.

”Tietenkin ihmiset”

Leena Jokipakka Tampereelta (pääkuvassa vas.), Sari Sepponen Helsingistä ja Berit Perälä Kauhavalta ovat tunteneet toisensa kauan, muun muassa liittohallitustyön kautta. Kaikkien mielestä parasta tukiliittolaisuudessa on nyt ja aina ollut sama asia: ihmiset, tietenkin.

”Olen myös saanut paljon tietoa ja viisastunut hallitustyön kautta. Välillä se on tuonut myös raakaa realismia, kun näkee selvemmin, miten vaikea tilanne todella on”, sanoo Sari Sepponen.

”Tukiliitossa yritetään etsiä tulevaisuuden ratkaisuja sopivassa etukenossa”, lisää tälläkin hetkellä hallitukseen kuuluva Berit Perälä.

Välillä ajan muuttuminen mietityttää heitä. Kun ihmiset löytävät vertaistukea älypuhelimistaan, mihin tukiyhdistyksiä vielä tarvitaan?

”Minä uskon monimuotoisuuteen. Vertaisuus voi olla tätä – ihmisiä kasvotusten, mutta se voi löytyä muualtakin, esimerkiksi somesta. Siinä voi nähdä myös aaltoliikettä: korona vei meidät ruutuihin, mutta nyt kaipaamme taas livekontaktiin”, pohtii Leena.

Kuvassa on neljä ihmistä pöydän ääressä ja he katsovat kameraan.
Emma Hetevuo (vas), Samuli Hetevuo, Hannu Hyvättinen ja Pirjo Hartikainen päätyivät saman pöydän ääreen eri puolilta Suomea: Haminasta, Espoosta ja Kymijärveltä.

”Tukea, ajatuksia ja yhteistä vaikuttamista”

Emma Hetevuo kertoo olevansa suht tuore vahvistus Haminan Erkkojen hallituksessa, vaikka oman äidin kautta toiminta onkin jo ollut tuttua.

”On kiva olla ensimmäistä kertaa mukana liittokokousviikonlopussa, ja tämä seminaari on ainakin ollut tosi mielenkiintoinen”, Emma kertoo seminaarin tauolla.

Samuli Hetevuo on lähtenyt Emman kaveriksi liittokokousviikonlopun viettoon.

Espoolainen Pirjo Hartikainen pitää tärkeänä seminaarissa ja liittokokouksessa käsiteltäviä asioita ja yhteistä tekemistä. ”Tukiliittolaisuudessa on parasta juuri tuen saaminen, ajatusten vaihtaminen ja vaikuttaminen tärkeisiin asioihin.”

Samaa mieltä oli myös vieressä seisova Hannu Hyvättinen.

Kuvassa on neljä ihmistä pöydän ääressä ja he katsovat kameraan.
Päivi Korkeamäki (vas.), Anne Toppari, Annemari Eskola ja Sinikka Vuoti ovat samoilla linjoilla asioista.

”Yhdistystreffit ja yhteinen tekeminen”

”Parasta on yhdistystreffit, joissa pääsee vaihtamaan yhdessä ajatuksia. Ylipäänsä yhteinen tekeminen, erilaiset koulutukset ja vaikuttaminen ovat tärkeitä asioita. On hienoa, että voimme yhdessä keskustella tulevaisuuden näkymistä”, kiteyttää koko porukka.

nainen ja taustalla kokoussali
”Vaikeita asioita on ollut aina, mutta yhteisyys on tärkeämpää”, sanoo Kaarina Lehto.

”Yhteisöllisyys kantaa kaiken yli”

Kaarina Lehto viettää tänä vuonna tukiliittolaisuuden 50-vuotisjuhlaa.

”Vuonna 1974 perustin Toholammen-Lestijärven yhdistystä. Se ei enää ole sillä nimellä jäsenluettelossa, mutta minä olen toiminnassa mukana. Kauhajoen Kamujen taustatukihenkilönä aion jatkaa, mutta muuten tämä taisi olla viimeinen liittokokoukseni.”

Kaarinan mielestä paras juttu tukiliittolaisuudessa on ollut puoli vuosisataa sama:

”Yhteisöllisyys, kuitenkin, vaikka näissä kokouksissa nousee aina myös ristiriitoja ja protestihenkeä. Yhteisyys kuitenkin aina kantaa kaiken yli, vaikka sen muodot muuttuvat ajan myötä. Nyt yhteisöt syntyvät yhä enemmän myös somessa. Me vanhat sitä hirvittelemmekin, mutta kyllä minä ymmärrän, että niin se maailma nyt vaan nuorille toimii.”

Kuvassa on neljä ihmistä pöydän ääressä ja he katsovat ja hymyilevät kameraan.
Laura Lehtonen (vas.), Antti Lehtonen, Aila Lehtonen ja Reetta Manner tulivat kaukaa, tapasivat iltatilaisuudessa ja löysivät heti juteltavaa.

”Vertaistukea ja yhteiset tavoitteet”

Lehtosten perhe on matkannut liittokokousviikonloppuun Ylitorniosta saakka. Matka on sujunut hyvin junalla. Vaikka matka onkin pitkä, he näkevät sen mahdollisuutena yhteiseen reissuun, jonka aikana pääsee liittokokouksessa kuulemaan tärkeistä aiheista. Lehtosten kanssa samassa kuvassa on Reetta Manner, joka on tullut Tulppaanitalolle Jyväskylästä.

”Tässä viikonlopussa ja tukiliittolaisuudessa ylipäänsä on parasta vertaistuki ja yhdessäolo. Täälläkin on tänään huomannut, että kun kaikilla on sama aihe mielessä ja samat toiveet ja tavoitteet, on asioista mukava keskustella”, Antti sanoo.

”On hyvä, että uskaltaa ja voi puhua mistä vain. Tukiliitosta saa myös paljon tukea yhdistystoimintaan”, Reetta jatkaa.

kaksi naista hymyilee
Tuija Räty ja Jaana Latva-Äijö löysivät taas paljon, paljon juteltavaa.

”Vertaisuus ja yhteiset puheenaiheet”

”Parasta tukiliittolaisuudessa on ollut 30 vuotta sama: vertaisuus. Yhteinen puheenaihe löytyy aina, ja se ei aina välttämättä ole se lapsi”, kiteyttää espoolainen Tuija Räty.

”No ihan juuri samat sanat olisin sanonut. Ei lisättävää”, lisää somerolainen Jaana Latva-Äijö.

Liittokokousta edeltävässä illanvietossa he juttelivat kuulumisista ja muistelivat aiempien kokousten käänteitä. Vaikeita asioita on joskus käsitelty pitkään ja hartaasti. Nyt esityslistalla ei ole mitään sellaista, joka etukäteen vaikuttaisi kovin monimutkaiselta.

”Mutta koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä kokouksissa tapahtuu”, he nauravat.

Kuvassa on viisi ihmistä pöydän ääressä ja he katsovat ja hymyilevät kameraan.
Johanna Repo (vas.), Pia Kukkasniemi, Pieta Natunen, Leena Pekkanen ja Irene Piipponen tapasivat iltatilaisuudessa.

”Aktiivinen toiminta omassa yhdistyksessä”

Tukiliiton harvinaistoiminnan johtaja Johanna Repo päätyi iltatilaisuudessa juttusille liittohallituksesta tuttujen tukiliittolaisten kanssa. Pia Kukkasniemi, Pieta Natunen, Leena Pekkanen ja Irene Piipponen tulevat lännestä, idästä ja etelästä, mutta kaikkia yhdistää aktiivinen toiminta omassa yhdistyksessä.

Viisi ihmistä seisoo kuvassa. He ovat liittokokousseminaarissa Tampere-talon kokoustilassa.
Jussi Rantala (vas.), Helvi Hellsten, Elise Kuismanen, Taina Ketola ja Mikko Koivisto tulivat liittokokoukseen läheltä.

”Hyvä meininki ja positiivinen asenne”

Tampereen tukiyhdistyksestä tultiin joukolla liittokokoukseen: kuvassa on puolet hallituksesta.

”Meitä on vielä toiset samanlaiset, mutta he ovat nyt muualla tai seuraamassa kokousta etänä”, naurahtaa paikalla oleva porukka iloisesti.

Yhdistyksessä onkin meneillään tapahtumarikas vuosi, kun esimerkiksi pitkäaikainen toiminnanjohtaja Päivi Kaltio jää eläkkeelle ja uutta etsitään parhaillaan. Lisäksi on tekeillä uusi hyvä strategia.

”Meillä on hyvä tekemisen meininki ja yhteistyö toimii. Kun on positiivinen asenne ja nauru raikaa tapaamisissa, on helpompi käsitellä välillä sitten myös vakavampia aiheita”, he kertovat.

TEKSTI JA KUVAT Senni Östman ja Merja Määttänen

Saatat olla kiinnostunut myös näistä