23.1.2025

Sanottua

Sirkka Merikoski oli näkijä ja tekijä

Tukiliiton ensimmäinen ja pitkäaikainen (1968–2003) toiminnanjohtaja Sirkka Merikoski on poissa. Tässä kirjoituksessa hänen suurta merkitystään muistelevat Marjatta Tammisto, Markku Virkamäki ja Ulla Topi.

Tukiliiton pitkäaikainen toiminnanjohtaja, sosiaalineuvos Sirkka Merikoski on kuollut. Hän menehtyi 85-vuotis syntymäpäivänään 18.1.2025.

Sirkka oli Tampereen tyttöjä. Hän syntyi Tampereen Messukylässä, kävi koulua Tampereen tyttölyseossa, Tipalassa, ja opiskeli Tampereen Yliopistossa, silloin vielä Yhteiskunnallinen korkeakoulu.

Sirkka teki työuransa Kehitysvammaisten Tukiliitossa. Hän aloitti vuonna 1968 silloisen Kehitysvammaisten Tukiyhdistysten Liiton ensimmäisenä kokoaikaisena sihteerinä ja hänellä oli liiton ensimmäinen oma toimisto.

Elettiin melkoisen byrokraattista virkamieskulttuurin aikaa. Sirkka näki kehitysvammaisten perheiden potentiaalin ja ryhtyi voimakkaasti kehittämään perheiden oman järjestöä, sen sisältöä ja rakenteita.

Hän jalkautui uutterasti ja innostaen eri puolille Suomea opastamaan ja perustamaan paikallisia tukiyhdistyksiä. Perheiden tiedon tarve oli suuri, sopivaa materiaalia ei vielä ollut, sitä haalittiin ulkomailta ja vanhemmille käännettiin opaskirjoja suomeksi.

Keskeistä oli perheiden neuvonta ja ohjaus, tukeminen ja voimaantuminen. Siinä rinnalla pyrittiin vaikuttamaan lainsäädännön ja avohuollon kehittymiseen vastaamaan perheiden muuttuviin tarpeisiin. 1970-luvulla koko järjestön innostus kasvoi ja Sirkka matkusti maakunnissa.

Vuosikymmenen aikana perustetiin lukuisia tukiyhdistyksiä, yhteisyys ja voimaantuminen kasvoivat. Lisääntyvää viestinnän tarvetta palvelemaan perustettiin Tukiviesti, jonka päätoimittajana Sirkka toimi vuosikymmenien ajan.

Yhteisöllisyyttä tukemaan hankittiin kurssikeskus Mertiöranta ja myöhemmin vielä Lappiin Vasaranta. Ja lopuksi vielä liiton oma talo, Tulppaanitalo. Kaiken tämän mahdollisti Sirkan ahkera ja näkemyksellinen työ yhdessä liittohallituksen ja jäsenistön kanssa. Ne olivat tärkeä ja voimia antava perusta, joita Sirkka järjestöihmisenä arvosti ja kunnioitti.

. . .

Sirkalla oli vahva näkemys siitä, että toimivassa järjestössä tarvitaan vuorovaikutusta ja elävää yhteisöllisyyttä. Siinä tarkoituksessa järjestettiin Kehitysvammaisten Päiviä, Kirkkopyhiä, Liittopäiviä ja lukuisia aihekohtaisia opintopäiviä. Myös liittokokous haluttiin pitää tapahtumana, jossa jäsenistöllä on todellinen mahdollisuus osallistua päätöksentekoon.

Perheiden koulutukseen panostettiin ja kehitettiin vastaamaan perheiden toiveita ja tarpeita. Ja 80- luvulla Iki-Instituutin ja Leija-lehden perustamisen myötä myös kehitysvammaisten nuorten ja aikuisten omien taitojen kehittymistä alettiin suunnitellusti tukea. Tärkeänä perustana tässä oli kehitysvammaisten lasten oppioikeuden saaminen. Sen prosessin takkuisista vaiheista Sirkalla oli monia anekdootteja.

1990-luvun alussa tuli valtionosuusuudistus, joka aiheutti kehitysvammahuollossa melkoista mullistusta. Vanhoja rakenteita alettiin kyseenalaistaa ja muutos oli päivän sana. Siinä murroksessa tarvittiin viisautta, visioita, rohkeita ideoita ja toteuttamisvoimaa. Ja eräänkin kerran Sirkka tuli takki auki ja innosta puhkuen Helsingin junalta uuden idean kanssa. Tai toi pähkäiltäväksi laiturin nokassa ruutupaperille kyhätyn suunnitelman.

Ehkä tällä tavalla sai alkunsa kotipalvelutoiminta, perhelomitus, kullanarvoinen mahdollisuus vanhemmille saada joskus lomaa hoitotyöstään. Taustalla oli, että Sirkka tunsi perheiden tilanteen ja tarpeen jaksamisensa tueksi. Nämä tarpeet eivät näkyneet virallisen järjestelmän tilastoissa. Perhelomitus onkin tarjonnut yli kolmen vuosikymmenen aikana merkittävän, kotiin tuotavan lomituksen tuhansille perheille.

Valtakunnallisen henkilöstöverkoston pohjalle on pystytty kehittämään myös monenlaisia lyhytaikaisen huolenpidon vaihtoehtoja.

. . .

Samalla tavalla perheissä kaivattiin uudenlaista asumista laitosten tarjoamien mahdollisuuksien rinnalle. Pohjois-Karjalaan rakennettavan Menninkäisen palvelukodin tontilta Sirkka löysi raviharrastajana hevosenkengän ja osasi tuoda sen innostavaksi symboliksi Menninkäisen henkilöstölle ja sekä koko palvelukotiohjelman toteuttamiseksi.

Perhelomituksen ja palvelukotiohjelman toimeenpano edellyttivät tuolloin niiden siirtämistä perustettavan Kehitysvammaisten Palvelusäätiön toteutettavaksi. Sirkka toimi alkuvaiheissa sen toiminnanjohtajana oman toimen ohella.

Omaisjärjestötaustansa ja kansalaisaktiivisuutensa pohjalta Sirkka rakensi kaikkiin näihin toimintoihin yhteistyöryhmät, joissa eri osapuolet pystyivät keskustelemaan ja sopimaan arkielämään vaikuttavista asioista.

Se, että monet Sirkan ideoimista toiminnoista jatkuvat, ovat laajentuneet ja vakiintuneet, osoittaa, että Sirkka ei ollut pelkästään idearikas ja innostunut, vaan hänellä oli voimaa ja kykyä toteuttaa uudistuksia ja saada ihmiset vakuuttumaan ja mukaan.

Persoonana Sirkalla oli luontaista auktoriteettia, jota pehmensi hyvä huumorintaju ja kyky nähdä arkielämän komiikkaa – myös itsessä. Hänellä oli sosiaalista silmää ja neuvottelijana hän oli taitava. Hänen työkykynsä ja heittäytymisensä oli ihailtavaa.

Vapaa-ajallaan Sirkka harrasti, kuinkas muuten, yhdistystoimintaa, mutta myös kirjallisuutta ja kirjoittamista, raveja, postikorttien keräilyä ja visailuja sekä osallistujana että kysymysten tekijänä.

Energisen Sirkan maadoittajana, rentoutumisen ja voiman lähteenä oli rakas perhe; aviomies Seppo ja lapset Visa ja Tuuli perheineen.

Olen polkuni päässä, tuhansista erään
ja niitä on täynnä maa. On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt, on painunut
metsien taa.
– Aila Meriluoto)

KIRJOITTAJAT
Marjatta Tammisto, Kehitysvammaisten Tukiliiton järjestöpäällikkö 1989–2007
Markku Virkamäki, Kehitysvammaisten Palvelusäätiön toimitusjohtaja 1997–2021

Rakas Sirkka

Olemme tunteneet ja tehneet yhteistyötä melkein neljä vuosikymmentä. Sinä olet kannustanut minua koko sen ajan, jonka olemme tunteneet toisemme. Kiitos kannustuksesta ja ajasta, jonka saimme viettää yhdessä.

Arvostit kehitysvammaisten itsemääräämisoikeutta ja osallistamista yhteiseen päätöksentekoon. Sain tilaisuuden ja mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä nuoruudesta aikuisuuteen Tukiliiton hellässä huomassa. Selkolehti Leijan työvaliokunta, Tukiliiton liittohallitustyö ja luottamustehtävät Me Itse -yhdistyksessä ovat kasvattaneet minua ihmisenä ja vaikuttajana. Sen kaiken teit mahdolliseksi, Sirkka.

Kun Kumppanuusprojekti oli päättymässä, sinä näit valoa tunnelin päässä. Puolentoista vuoden synnytystuskien jälkeen päätimme perustaa yhdistyksen, joka nimikilpailun jälkeen sai nimekseen Me Itse ry. Ei mitään meistä ilman meitä, kuului slogan. Perustajajäseniä oli satoja ja 135 kirjoitti perustamiskokouksen pöytäkirjan. Me Itse oli alusta asti tärkeä osa Tukiliittoa.

Tästä kaikesta sinua kiitän. Vaalin muistoasi lämmöllä ja itkenkin.

KIRJOITTAJA
Ulla Topi, Me Itse ry:n ensimmäinen puheenjohtaja 1999–2005