Some kuuluu kaikille

Kirjoittaja

Helena Pöyskö

sosionomi (YAMK), ohjaaja

Sosiaalinen media on muuttanut pysyvästi maailmaa ja tapaamme olla vuorovaikutuksessa.

Parhaimmillaan some mahdollistaa myös kehitysvammaiselle ihmiselle osallisuuden ja yhteisöllisyyden. Se antaa mahdollisuuksia yhteydenpitoon ja uusien ystävyyssuhteiden luomiseen. Sosiaalinen media voi toimia oman identiteetin esilletuomisen ja kehittämisen kanavana.

Somen käyttöön liittyy kuitenkin myös kiusatuksi joutumisen riski. Nettikiusaaminen heikentää ihmisen hyvinvointia merkittävästi. Se voi olla jopa haitallisempaa kuin perinteinen kiusaaminen.

Kehitysvammaiset ihmiset joutuvat nettikiusaamisen kohteeksi keskimääräistä useammin. Heillä saattaa olla myös tavanomaista enemmän vaikeuksia kiusaamiskokemuksen käsittelemisessä.

Sosiaalialan opinnäytetyössäni Kaikkien some? – Kehitysvammaisten henkilöiden kokemuksia kiusaamisesta sosiaalisessa mediassa selvitin, millaisia kiusaamiskokemuksia kehitysvammaisilla ihmisillä on somessa ja miten ne vaikuttavat heidän hyvinvointiinsa. Lisäksi kartoitin selviytymiskeinoja.

Tulosten mukaan kiusaaminen oli esimerkiksi ulkonäön haukkumista, syrjintää, häiriköintiä, uhkailua, seksuaalista ahdistelua ja tietojen utelua. Kiusatuksi joutumisella oli runsaasti kielteisiä seurauksia. Vaikutuksia olivat esimerkiksi vihan, surun, riittämättömyyden ja pelon tunteet sekä mielenterveyden haasteet.

Kiusatuksi joutumisella on runsaasti kielteisiä seurauksia.

Vastaajat kertoivat kokeneensa kiusaamisen vuoksi masennusta, itsetuhoisia ajatuksia, ahdistuneisuutta ja toimintakyvyn heikkenemistä. Nämä näkyivät esimerkiksi poissaoloina työstä ja sosiaalisena vetäytymisenä.

Haastatteluissa nousi esiin, että kehitysvammaiset ihmiset toimivat itsekin kiusaajina sosiaalisessa mediassa. Tämä näyttäisi usein johtuvan haasteista sosiaalisten pelisääntöjen ja normien ymmärtämisessä.

Toisaalta myös selviytymiskeinoja on runsaasti. Opinnäytetyöni perusteella niistä yleisimpiä ovat avun pyytäminen, somen käytön rajaaminen, kiusaajien estäminen ja heidän jättämisensä yksinkertaisesti huomiotta.

Vastaajat kokivat tarpeelliseksi kannustaa muita kiusatuksi joutuneita, mutta tuen tarjoaminen voi kuormittaa heidän omaa jaksamistaan.

Opinnäytetyön havainnot olivat samansuuntaisia kuin kansainvälisissä tutkimuksissa saadut tulokset. Kuitenkin muualla tehdyissä tutkimuksista selviytymiskeinoina ovat nousseet esiin myös negatiivisemmat asiat: esimerkiksi päihteidenkäyttö, uhkapelaaminen tai ruoan ahmiminen.

Aihepiirin tutkimusta tarvitaan lisää. Olisi arvokasta saada tietoa myös läheisten ja ammattilaisten näkökulmasta.

Tiedon avulla on mahdollista luoda lisää tukitoimia. Niiden kehittäminen on avainasemassa, kun halutaan mahdollistaa sosiaalisen median turvallinen käyttö kehitysvammaisille ihmisille.

Somen turvallisen käytön opastaminen ja hyvistä selviytymiskeinoista kertominen vaativat ammattitaitoa. Tämä taas edellyttää lisäkoulutusta.

• Avainsanat: kiusaaminen, mielenterveys, some