9.9.2024

Sanottua

Uuden ammatin opiskelu ei saa jäädä vain haaveeksi

Tukea tarvitsevien ihmisten osaaminen kannattaisi hyödyntää työmarkkinoilla entistä paremmin, kirjoittaa Hannu Salonpää. Ammattia pitäisi voida myös vaihtaa pitkän elämän aikana.

Kirjoittaja

Hannu Salonpää

Toimittaja

Suomen kieli suorastaan pursuaa oppimiseen viittaavia sananlaskuja ja lausahduksia. Ei oppi ojaan kaada. Oppia ikä kaikki. Opin sauna autuas aina.

Kaikki nuo tutut sanonnat sisältävät samansuuntaisen viestin: oppiminen kannattaa ja kantaa elämässä eteenpäin. Oppiminen ja eritoten opiskelu todellakin kannattavat aina.

Suomalainen yhteiskunta on oikeastaan rakennuttu jatkuvan oppimisen varaan. Työelämässä pärjäämiseksi on aika ajoin päivitettävä oman alan tietämystä. On jopa kouluttauduttava uudelleen omassa ammatissa, jotta ammattitaito pysyy yllä. Kilpajuoksu huimasti kehittyvän teknologian kanssa haastaa tähän. Oma tietämys on säilytettävä tekoälyn rinnalla.

Aivan uuteen ammattiin kouluttautuminen työhistorian varrella onkin nykyisin melko yleistä. Automaatio, tekoäly ja yhteiskuntarakenteen muutokset ovat vieneet ja vievät monta ammattia mukanaan. Tähän kehitykseen on vain vastattava ja sopeuduttava.

Vallitseva kehitys on toisaalta rikkaus ja mahdollisuus. Erään sosiologin mukaan ihmisen pitäisi elämänsä aikana vaihtaa kolme kertaa ammattia. Luit aivan oikein. Kolme kertaa! Tämä muutos tekee hänen mukaansa hyvää luovuudelle, mielelle ja fyysiselle kestokyvylle, sillä ihminen ei ole kone.

Kaikkia ihmisen reservejä eli luovuutta, psyykeä ja kehoa pitää aika ajoin hoitaa. Ajatus kuulostaa suorastaan hyvältä.

Ammattipolku voisi kulkea vaikkapa näin: 15 vuotta kouluavustajana, saman verran poliisina ja viimeinen rupeama yrittäjänä. Näissä ammateissa ihminen olisi ainakin päässyt näkemään ja kokemaan elämän moninaisuutta.

Mutta kaikki tämä on vain teoriaa. Tie uuteen ammattiin on sitä kivisempi, mitä enemmän ihminen tarvitsee tukea. Kouluttautuessaan aikuisiässä uuteen ammattiin tukea tarvitseva ihminen kohtaa monenlaisia haasteita. Koulutuspaikkoja on rajallisesti. Valinnanvara on usein suppeahko, eikä koulutuspaikkoja ole tarjolla tasaisesti kautta maan.

Myös ennakkoluulot ja fyysiset rajoitteet saattavat estää opiskelupaikan saamista. Jos ja kun opiskeluun kuuluu harjoittelujaksoja, mikä tuottaa tukea tarvitsevalle ihmiselle omat pulmansa.

Suurin mutta on kuitenkin työllistyminen. Saako tukea tarvitseva ihminen koskaan niin sanotun oikean työpaikan? Useamman vuoden opiskelun jälkeen palkkioksi tarjottava osa-aikatyö tai työtoimintapesti eivät välttämättä motivoi. Moni tukea tarvitseva ihminen jättäytyykin mieluummin eläkkeelle kuin lähtee kokeilemaan siipiään työelämään.

Haaveiden sanotaan kantavan elämässä. Liian usein tukea tarvitsevan ihmisen kouluttautuminen uuteen ammattiin aikuisiässä jääkin pelkäksi haaveeksi. Tässä olisi muutoksen paikka.

Oikeuden kouluttautua uuteen ammattiin tulisi olla jokaiselle ihmiselle kuuluva perusoikeus. Maamme kokee jo nyt monella alalla työvoimapulaa, ja työntekijöitä etsitään eri suunnista.

Tukea tarvitsevien ihmisten osaaminen kannattaisikin hyödyntää työmarkkinoilla entistä paremmin. Monien työnantajien viesti on, että esimerkiksi kehitysvammaiset työntekijät ovat ahkerimpia työntekijöitä.

• Avainsanat: työelämä, työllistyminen