Ansku elää parasta aikaa
Anja ”Ansku” Purhonen on runoilija, lauluntekijä, sanoittaja ja säveltäjä. Hänen laulunsa kertovat ystävyydestä, yksinäisyydestä, rauhasta ja rakkaudesta.
Musiikki on aina ollut tärkeää salolaiselle Anja Purhoselle eli Anskulle.
”Olen kuunnellut musiikkia ja kirjoittanut lapsesta asti. Jo ihan pienenä menin rumpujen ääreen ja aloin vaan rummuttaa”, hän muistelee.
Hän kertoo kuunnelleensa alakouluikäisenä oopperaa ja operetteja. Nuorena tyttönä taas suosikkeja olivat iskelmämusiikki ja suomalainen pop.
Ansku arvelee, että hänen musikaalisuutensa ja innostuksensa musiikkiin ovat lähtöisin isältä, joka soitti pianoa ja kävi laulukuorossa. Isä vei tyttären musiikkileikkikouluun ja osti tälle myöhemmin ensimmäisen akustisen kitaran.
”Nyt olen lauluntekijä, sanoittaja ja säveltäjä”, Ansku toteaa tyytyväisenä.
Haaveista tuli totta
Anskun elämässä monet tärkeät asiat ovat asettuneet pikkuhiljaa parhain päin. Hänellä on ollut nuoren naisen haaveita ja unelmia, joita kohti hän on kulkenut ja tehnyt niistä totta.
Aikuistuttuaan Ansku lähti opiskelemaan catering-alaa erityisammattikouluun Hämeenlinnaan. Pian valmistuttuaan hän löysi työpaikan omasta kotikaupungista Salosta.
”Sain työpaikan kaupungintalon kahvila-ravintola Kaneliomenasta”, Ansku kertoo.
Hän viihtyy pienessä ja mukavassa työyhteisössä, jossa hänen työtehtävikseen ovat vakiintuneet astiahuolto ja pöytien siistiminen.
Valmistuttuaan ammattiin Ansku itsenäistyi ja muutti omilleen. Oma pieni ja kodikas koti löytyi rivitalosta kävelymatkan päästä lapsuudenkodista.
”Omassa kodissa parasta on oma rauha”, Ansku sanoo.
Hän kaipaa rauhaa ja nauttii yksinolosta, vaikka vieraitakin on välillä mukava kutsua.
”Viime viikonloppuna tein ankanreisiä, ja äiti ja isä tulivat minun luokseni syömään. Heillä on remontti omassa kodissaan”, Ansku kertoo.
Hänen mielestään on mukavaa, kun vanhemmat asuvat samoilla kulmilla.
Oman kodin rauhassa syntyvät runot ja laulujen sanat. Ansku on kirjoittanut paksun ruutuvihon täyteen runoja – hyvän mielen runoja aurinkoisista päivistä, kesästä, ystävyydestä, rauhasta ja rakkaudesta. Laulujen sanatkin hän kirjoittaa aina ensin ruutuvihkoon. Kirjoitettuaan laulut koneella hän kokoaa ne kansioon, jonka vie mukanaan musiikkitunneille.
Musiikki yhdistää
Otso Lehtivaara tuli Anskun elämään kymmenen vuotta sitten. He tutustuivat toisiinsa muskarissa. Todellinen ystävyys alkoi Salon iltatorilta, kun Ansku ja Otso olivat molemmat kuuntelemassa Popedaa.
Nimenomaan musiikki onkin yhdistänyt Anskua ja Otsoa alusta lähtien. Molemmat ovat laulaneet sekä soittaneet kitaraa ja rumpuja. Lisäksi Otso on käynyt laulutunneilla ja ollut solistina bändissä. Ansku on tehnyt lauluja ja tanssinut.
Ystävykset ovat nauttineet kahdestaan myös musiikin kuuntelemisesta ja keikoilla käymisestä. Yhdessä he ovat käyneet kuuntelemassa Popedan lisäksi muun muassa Tuure Kilpeläistä.
”Otso on minulle tärkeä. Hän on kiltti ja mukava, niin monella tapaa upea”, Ansku sanoo.
Otson mielestä Ansku puolestaan on ystävällinen ja ymmärtäväinen.
Anskun runokirjaan on syntynyt monta runoa ystävyydestä Otson kanssa. Ystävyyden tuomasta ilosta ja onnellisuudesta kertoo ehkä kauneimmin Anskun kirjoittama sanoitus kappaleeseen Olet paras kaveri aina:
Hiukset hulmuavat tuulessa,
tulen sinua vastaan.
Nousen ilmaan
kuin lentävät leijat.
Tuuli puhaltaa,
perhonen lentää
kukkien keskelle.
Oot paras ystäväin,
paras kaveri aina.
Onnen päivä koittaa,
kauniin hetken voittaa.
Hymy antaa
valoa elämään.
Sateen jälkeen
loistaa sateenkaari.
Oot paras ystäväin,
paras kaveri aina.
Runoista lauluiksi
Neljä vuotta sitten Ansku alkoi käydä kerran viikossa musiikkiterapeutti Kari Saarisen eli Musakarin tunneilla Salossa. Yhdessä Karin kanssa Ansku pääsi harjoittelemaan voimauttavaa musiikkia ja luovaa kirjoittamista.
Vähitellen Anskun pöytälaatikkoon kertyneet runot alkoivat kasvaa lauluiksi. Ansku kulkee maanantai-iltaisin kitaroineen ja runovihkoineen Musakarin luo ja tuo uuden laulun sanat paperilla luettavaksi.
”Anskun lyriikka koskettaa ja puhuttelee”, Kari Saarinen pohtii.
Kun Ansku tuo musiikkitunnille uuden tekstin, hän ja Kari ottavat kitaran käteen ja alkavat etsiä yhdessä siihen säveltä. Osaan lauluista Kari on tehnyt sävellyksen.
”Harjoittelumme on lempeää mutta tavoitteellista. Anskun laulut ovat todella taidokkaita. Niitä olisi innostavaa tuottaa ja julkaista isommallekin yleisölle”, Kari sanoo.
Anskulla on jonkin verran haasteita puheen tuottamisessa. Kari Saarisen mielestä ajatusten ja tunteiden ilmaiseminen laulujen kautta sekä omien laulujen esittäminen keikoilla ovat voimaannuttaneet Anskua ja tuoneet huimasti lisää itseluottamusta.
Ystävyys syveni seurusteluksi
Elämä kuljetti Anskun ja Otson orastavasta ystävyydestä huolimatta erilleen. Ansku seurusteli tahollaan, mutta päätyi haikeaan eroon poikaystävästään.
”Kaipasin omaa rauhaa. Rauha on minulle tärkeää”, Ansku muistelee.
Tunteellinen ja Anskun tavoin rauhaa rakastava Otso palasi tuolloin Anskun elämään. Ansku kertoo kysyneensä Otsolta, voidaanko palata yhteen, ja saaneensa myöntävän vastauksen.
Ansku ja Otso tutustuivat ja alkoivat vähitellen seurustella. Enemmän aikaa -laulun sanat syntyivät tässä herkässä elämänvaiheessa:
Minä haluaisin tavata,
sinun kanssasi jutella
kaikessa rauhassa.
Meillä on enemmän aikaa.
Tahdon enemmän aikaa
sinut tuntea ja tutustua.
Tahdon enemmän aikaa
jakaa kauniita sanoja.
Kerro että rakastat
minua edelleen.
Tahdon enemmän aikaa
yhteiseen elämään.
”Halusimme omaa aikaa, olla yhdessä kahden kesken. Se ei alkuun ollut aina helppoa, kun kummankin vanhemmat halusivat pitää meistä kovasti huolta, koska olemme erityisiä”, Ansku avaa laulun sanoja.
Tänä päivänä vanhemmat ovat Anskun mukaan hyväksyneet nuoren parin seurustelun ja ovat siitä iloisia.
Elämän parasta aikaa
Tänä päivänä Ansku ja Otso seurustelevat, haaveilevat yhdessä ja tukevat toinen toisiaan. Molemmilla on oma kotinsa ja oma rauhansa. Nuori pari tapaa toisiaan, käy kylässä, kahvilassa, keikoilla ja elokuvissa.
Jos ikävä iskee, he soittelevat tai lähettelevät lempeitä viestejä. Yhdessä eletään elämän parasta aikaa!
”Rakkaus on hellyyttä. Halaaminen ja kosketus, hellyys ja läheisyys ovat tärkeitä”, Ansku sanoo.
Hän ja Otso viihtyvät lähekkäin ja pitävät mielellään toisiaan kädestä. Viime keväänä Ansku kirjoitti Parasta aikaa -laulun, joka kuvaa olemista yhdessä Otson kanssa:
Tahdon omaa rauhaa,
me eletään parasta aikaa.
Kaipaan kosketusta,
lämmintä tunnetta rinnassani.
Haaveillaan, muistellaan,
kauneimmat muistot
säilyvät aina.
Kävellään yhdessä,
me eletään parasta aikaa.
Unohdetaan murheet,
polkumme johtaa eteenpäin.
Onko tämä juttu totta?
Yhdessä kuljemme eteenpäin,
olet ainoani.
Nyt eletään parasta aikaa.
TEKSTI Elina Leinonen
KUVAT Laura Vesa
Saatat olla kiinnostunut myös näistä
-
Uutiset, Yhdistyksistä”Me olemme olemassa ja meillä on vammaisvoimaa!”
Tukiliiton kokemustoimijoita, työntekijöitä ja jäsenyhdistysten ryhmiä oli mukana Vammaisvoimaa!-tapahtumassa Helsingissä elokuun lopussa. Tapahtumassa nostettiin esiin vammaisten ihmisten merkitystä ja arvoa yhteiskunnassa.
-
TarinatPeli innostaa ja opettaa
Pelit tarjoavat hauskan tavan harjoitella uusia taitoa ja pitää yllä fyysistäkin kuntoa. Niko Turpeinen ja Sofiakylän asukkaat innostuivat liikunnallisesta Rehaboo-kuntoutuspelistä.
-
TarinatLätäkköön ajaminen on ihan parasta
Vilma Tirronen nauttii samoista asioista kuin muutkin ikäisensä lapset. Hän tahtoo liikkua itsenäisesti ja tehdä asioita itse. Yhdenvertaiseen osallistumiseen Vilma tarvitsee apuvälineitä ja aikuisten luovaa ajattelua.