7.5.2024

Tarinat

Apuväline vahvistaa seksuaalista toimintakykyä

Seksuaalisen toiminnan apuvälineiden myöntäminen vaihtelee eri hyvinvointialueilla, vaikka aiheesta on tuore valtakunnallinen ohjeistus.

Mahdollisuus apuvälineisiin tunnustetaan nykyään osaksi tukea tarvitsevien ihmisten seksuaalista hyvinvointia.

Valtakunnallinen opas lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteista määrittelee, että seksuaalisen toiminnan apuvälineet kuuluvat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineisiin. Opas on päivitetty viime vuonna.

Käytännössä luovutusperusteet kuitenkin vaihtelevat suuresti, ja ne pohjautuvat liian usein henkilökohtaiseen tulkintaan. Jossakin päin maata seksuaalisen toiminnan apuvälineitä luovutetaan helpommin, mutta paikoin vahvatkin perusteet tuottavat hylkäävän päätöksen.

Monet tukea tarvitsevat ihmiset kokevat, että ennakkoasenteet vaikuttavat lopputulokseen. Asenteellista suhtautumista voi olla apuvälineen suosittelijalla tai päätöksen tekevällä lääkärillä.

Päätöksessä saatetaan ohittaa selkeä lääketieteellinen haitta ja haasteet toimintakyvyssä. Tarvittava apuväline saatetaan luokitella pelkäksi kuluttajatuotteeksi, jonka kuka tahansa voi hankkia vaikkapa verkkokaupasta. Kuluttajatuotteita ei lasketa lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineisiin.

Elämäntilanne huomioon

Erityisasiantuntija Anne Kanto-Ronkanen sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoo, että kaikkien lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden edellytyksenä on sairaus tai vamma, joka heikentää potilaan toimintakykyä ja vaikeuttaa hänen itsenäistä selviytymistään.

”Apuvälineiden tarkoituksena on tukea ihmisen toimintakykyä jokapäiväisissä toiminnoissa tai ehkäistä toimintakyvyn heikentymistä.”

Entä kuka määrittelee seksuaalisen toiminnan apuvälineen tarpeen ja sopivuuden?

Anne Kanto-Ronkanen kertoo, että tarve on aina arvioitava käyttäjälähtöisesti, oikea-aikaisesti ja yksilöllisesti.

”On otettava huomioon potilaan toimintakyky, elämäntilanne ja elinympäristön asettamat vaatimukset.”

Apuvälineen valinta on tehtävä yhteisymmärryksessä käyttäjän itsensä kanssa tai tarvittaessa hänen laillisen edustajansa tai läheisensä kanssa. Ennen valintaa käyttäjälle on annettava ymmärrettävällä tavalla tietoa eri vaihtoehdoista.

Valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet -oppaassa todetaan, että seksuaalisen toiminnan apuväline luovutetaan, kun seksuaalinen toimintakyky on heikentynyt. Seksuaalisen toiminnan apuväline voi tukea, ylläpitää tai parantaa toimintakykyä seksuaalisissa toiminnoissa tai ehkäistä seksuaalisen toimintakyvyn heikentymistä.

Käytäntö vaihtelee

Anne Kanto-Ronkanen myöntää, että hyvinvointialueiden luovutusprosesseissa on eroja. Vaihtelee alueittain, kenen vastuulla sukupuolielämän apuvälineasiat ovat ja missä yksikössä niiden tarvetta arvioidaan.

Apuvälineen luovuttaja vastaa tuotteen turvallisuudesta.

”Kaikista lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineistä tehdään yksilölliseen harkintaan perustuva ratkaisu. Hoito- ja kuntoutussuunnitelmaan on sisällytettävä tarvittavat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet”, Anne Kanto-Ronkanen sanoo.

Hänen mukaansa hankintaan eivät vaikuta yksilölliset muutokset, joita apuvälineeseen joudutaan mahdollisesti tekemään. Prosessi on sama, ja luovutusperusteiden tulee täyttyä.

Oikeus muistutukseen

Tukea tarvitseville ihmisille on usein herkkä asia ilmaista, millaisia seksuaalisen toiminnan apuvälineitä he tarvitsisivat. Voi tuntua ylitsepääsemättömältä esteeltä kuvata ja perustella yksityiskohtaisesti omaa seksuaalisen toimintakyvyn heikentymistä.

Pirkanmaalla asuva selkäydinvammainen mieshenkilö kertoo kokeneensa juuri näin. Hän yritti urologin ja seksuaalineuvojan lausuntojen pohjalta hakea useita kertoja apuvälinettä seksuaalisen toiminnan mahdollistamiseksi. Vaikea-asteisen selkäydinvamman lisäksi hänen seksuaalinen toimintakykynsä on alentunut merkittävästi eturauhasvaivojen vuoksi.

Lääketieteellisistä perusteista huolimatta hyvinvointialueen asiantuntijalääkäri eväsi toistuvasti hakemuksen. Päätöksessä katsottiin apuvälineen olevan selkeästi kuluttajatuote.

Mies kertoo olevansa hyvin pettynyt ja suorastaan tyrmistynyt, koska päätöksestä ei ole edes valitusoikeutta.

Anne Kanto-Ronkanen muistuttaa, että jos hakija on tyytymätön saamaansa terveydenhuollon palveluun, hän voi tehdä siitä muistutuksen kyseiseen palvelua tuottaneeseen yksikköön. Lisäksi hakijalla on aina oikeus tehdä kantelu oman alueensa aluehallintovirastoon.

Yksityiskohtaisemmat tiedot potilaan asemasta ja oikeuksista löytyvät aluehallintovirastojen kotisivuilta.

”Yksilöllinen apuväline mahdollisti meille seksin”

Keski-Suomessa asuva, paljon tukea tarvitseva aviopari haluaa kertoa avoimesti, millaisia haasteita seksuaalisuuden toteuttamisessa voi olla ja miten niihin on löydettävissä toimivia ratkaisuja.

Yksityisyyden turvaamiseksi Ennin ja Janin etunimet on jutussa muutettu, eikä heidän tarkkaa asuinpaikkaansa kerrota.

Enni ja Jani käyttävät molemmat sähköpyörätuolia. He tapasivat parisen vuotta sitten kuntoutuslaitoksessa. Muutaman yhteisen kuntoutusviikon kuluessa he rakastuivat ja aloittivat tiiviin seurustelusuhteen. Pari matkasi tapaamaan toisiaan vuoroin kummankin luokse. Noin vuosi sitten heillä oli kirkkohäät morsiamen asuinkunnassa.

Pariskunnan yhteen muuttaminen ei onnistunut heti, vaan Enni jatkoi aluksi asumista palvelutalossa ja Jani vanhempiensa luona. Kaikeksi onneksi he löysivät kuitenkin melko pian vuokra-asunnon, ja yhteiselämä pääsi käytännössä alkamaan.

”Olihan se aluksi aika hässäkkää, kun asuntoon täytyi tehdä mittavat muutostyöt. Piti myös järjestää palvelut ja erilaiset tukitoimet uudella paikkakunnalla”, Enni huokaa.

Jälkikäteen arvioiden käytännön asiat sujuivat Ennin ja Janin mielestä varsin hyvin. Asunnonmuutostyöt onnistuivat. Molemmille löytyivät henkilökohtaiset avustajat, ja muutkin palvelut lähtivät rullaamaan.

Unohtui suunnitelmasta

Ennin ja Janin arjen sujumiseksi heille laadittiin heti yksityiskohtainen palvelusuunnitelma, jota olivat tekemässä kuntoutusohjaaja, apuvälineneuvoja, fysioterapeutti sekä vammaispalvelun vastaava. Kotikunta vastasi pariskunnan palvelutarpeisiin hyvin, ja he saivat vaikuttaa palveluiden sisältöön.

”Vaikka muut tarpeet käytiin palaverissa tarkoin läpi, kukaan ei ottanut esille seksiä. Puhuimme asiasta keskenämme heti palaverin jälkeen. Päätin soittaa saman tien kuntoutusohjaajalle”, Jani sanoo.

Ennin mukaan kuntoutusohjaaja oli fiksu henkilö. Hän jopa sanoi unohtaneensa ottaa asia esille tapaamisessa. Muutaman päivän kuluttua hän tuli käymään, ja pari kertoi tarkemmin haasteistaan seksuaalisuuden toteuttamisessa.

”Kuntoutusohjaaja lähti ideoimaan meille tuntemansa apuväliteknikon kanssa niin kutsuttua yhdyntäpenkkiä, jonka avulla olimme itse visioineen yhdynnän onnistuvan”, Jani kertoo.

Mullisti seksielämän

Juttutuokion lopuksi pariskunnan haluaakin esitellä makuuhuoneessaan yksilöllisesti suunniteltua ja valmistettua apuvälinettä.

Pitkänomainen kapeahko pehmustettu penkki muistuttaa hieman painonnostopenkkiä. Sen molemmissa päissä on viistot selkänojat. Selkänojissa sekä penkin keskellä sijaitsevat sähkömoottorit. Selkänojien kulmaa voidaan näin ollen säätää sähköisesti. Kaksi erillistä penkkiä liikkuvat edestakaisin noin 15 senttimetriä säädettävässä tahdissa.

”Kun avustaja on siirtänyt meidät penkille ja tietysti poistunut paikalta, voimme aloittaa rakastelun. Tämä ratkaisu on suorastaan mullistanut seksuaalisen elämämme. Ellei tätä olisi rakennettu, yhdyntämme ei heikentyneen lihasvoiman vuoksi onnistuisi lainkaan. Mikä parasta, penkin ansiosta voimme rakastella itsenäisesti ja ilman varsinaista avustamista”, he toteavat.

Apuvälineen valmisti paikallinen sähköteknisiin ratkaisuihin erikoistunut yritys. Apuväline maksoi muutostöineen noin 2 000 euroa. Hyvinvointialue kustansi penkin täysimääräisesti kuntoutusohjaajan, seksuaalineuvojan ja lääkärin suosituksilla. Mahdolliset huollot ja korjaukset kustantaa hyvinvointialue.

TEKSTI Hannu Salonpää
KUVITUS Mika Aalto-Setälä

• Avainsanat: apuväline, seksuaalisuus