Kuuntele

24.2.2025

Tarinat

Kuka saa pankkitunnukset?

Verkkopankkitunnukset ovat yhä tärkeämpi digitaalisen asioimisen väline. Silti niiden myöntämisen käytännöt vaihtelevat. Aleksi Jaakkola on tyytyväinen tunnusten käyttäjä, kun taas Sari Vanttaja ei ole toistaiseksi onnistunut saamaan tunnuksia.

Verkkopankkitunnuksia tarvitaan tietysti ennen kaikkea omien raha-asioiden hoitamiseen, kuten tilin saldon tarkistamiseen ja laskujen maksamiseen. Lisäksi ne toimivat mobiilivarmenteen rinnalla keinona kirjautua useisiin tärkeisiin verkon asioimispalveluihin: terveydenhuollon OmaKantaan, verottajan OmaVeroon ja niin edelleen.

Laki velvoittaa pankkeja tarjoamaan sähköisen tunnistamisen palveluita yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi. Tästä voit lukea lisää Tukiviestin Juristi vastaa -palstalta: Voiko kehitysvammainen henkilö saada verkkopankkitunnukset?

Todellisuudessa käytännöt vaihtelevat suuresti. Joissakin pankeissa myös paljon tukea tarvitsevat asiakkaat saavat tunnukset ongelmitta. Paikoin taas tunnuksia ei välttämättä anneta edes asiakkaille, joiden tuen tarve on hyvin vähäistä.

Iissä Pohjois-Pohjanmaalla asuva Aleksi Jaakkola, 26, (jutun pääkuvassa) on kuulunut jo vuosia tyytyväisiin verkkopankkitunnusten käyttäjiin.

”Muistaakseni yhdessä iskän kanssa hankimme minulle tilin ja tunnukset, kun tulin täysi-ikäiseksi ja lähdin opiskelemaan Ranualle. Piti pystyä käymään itse kaupassa ja hoitamaan muitakin asioita”, Aleksi sanoo.

Tiliä avattaessa Aleksi allekirjoitti suostumuksen, jonka perusteella isällä on edelleen täysi-ikäistymisen jälkeen pääsy hänen pankkitililleen. Tämä helpottaa asioiden hoitamista.

”Saan apua kaikkeen, mihin tarvitsen. Vanhemmat auttavat ja välillä pikkusisko.”

Mobiilipankissa pärjää

Tuloja Aleksin pankkitilille kertyy eläkkeestä ja palkasta. Hän työskentelee palkkatuella hevostallilla neljänä päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan.

”Olen ihan pienestä asti ollut eläinrakas. Puhdistan pilttuita, annan heinää, auttelen joskus kengittäjää ja kaikkea sellaista”, Aleksi kertoo.

Menopuolella suurimpia toistuvia kustannuksia ovat oman yksiön vuokra ja nettiyhteys. Maksuliikenne on hoitunut hyvin isän avustaessa aina tarvittaessa. Ainakaan toistaiseksi isälle ei ole ollut tarpeen hakea edunvalvojan valtuuksia.

”Äiti on työkseen kätilö ja ymmärtää terveysjuttuja. Kysyn äidiltä, jos tarvitsen niissä apua.”

Aleksi käyttää pankkiasioiden hoitamiseen yleensä puhelinta, vaikka hänellä on myös pöytätietokone. Mobiilipankissa asioiminen on tuntunut hänestä melko helpolta.

”Voihan verkkopankki aluksi vähän jännittää, mutta kyllä sen oppii”, Aleksi kannustaa kaikkia tukea tarvitsevia ihmisiä.

Toistaiseksi hankalin hetki verkkopankin asiakkuudessa oli, kun Aleksi vaihtoi puhelimen uuteen ja halusi tietysti siirtää siihen myös mobiilipankkisovelluksen. Tämä vaati asioimista pankin puhelinpalvelussa.

”En välttämättä ymmärrä, kun joku sanoo puhelimessa ohjeita. Iskä oli auttamassa ja soitti minun kanssani pankkiin.”

Aleksi on kuullut tuttavilta, ettei kohtelu pankissa ole kaikilla ollut yhtä hyvää.

”Kuulostaa väärältä, etteivät kaikki saa pankkikorttia tai -tunnuksia. Ne ovat tärkeitä. Kaikilla pitäisi olla samat oikeudet”, Aleksi toteaa.

Pitkä matka automaatille

Lähes päinvastaisia kokemuksia pankkiasioista on Haukiputaalla asuvalla 57-vuotiaalla Sari Vanttajalla. Hänelle on nimetty yleinen edunvalvoja. Omia verkkopankkitunnuksia Sarille ei ole toistaiseksi järjestynyt.

”Se harmittaa minua, sillä mielestäni pärjään muuten tosi hyvin.”

Sari asuu itsenäisesti tavallisessa vuokra-asunnossa. Hän käy tuetussa työssä asumisyksikössä ja hoitaa siellä monenlaisia avustavia tehtäviä.

”Pyykkejä, siivoushommeleita, tiskejä, kaikenlaisia juoksevia asioita”, Sari listaa töitään.

Edunvalvoja Sarille nimettiin, kun hänen raha-asiansa menivät mullin mallin, kuten hän itse asian ilmaisee.

”Varmaan edunvalvoja oli sillä hetkellä tarpeen. Käytin rahoja huolettomasti”, Sari myöntää avoimesti.

Nykyään kuitenkin verkkopankkitunnusten puuttuminen aiheuttaa arkeen monenlaista harmia. Sarilla on pankkikortti tilille, johon hänelle ohjataan viikossa sata euroa käyttörahaa. Lisäksi työtulot kuuluvat hänelle vapaasti käytettäviksi. Suurin pulma on, että ilman verkkopankkia Sari ei voi seurata käyttötilinsä saldoa.

”Olisi kiva katsoa, mitä tilillä on. Nyt minun täytyy mennä kahden kilometrin päähän pankkiautomaatille ottamaan saldo”, hän kertoo.

Soittelua pitkin pitäjää

Toinen toistuva hankaluus on asiointi terveydenhuollossa. Ilman pankkitunnuksia Sari ei pääse varaamaan itselleen verkossa aikaa lääkäriin tai hoitajalle.

”Pitää soitella ympäri pitäjää. Ja käynnin jälkeen en pääse katsomaan, mitä lääkäri on kirjannut. Se on tosi ärsyttävää.”

Sari pitää tilannetta erittäin epäoikeudenmukaisena. Hänen tietotekniset taitonsa ovat hyvät.

”Hankin kymmenen vuotta sitten tietokoneen ja opettelin ihan itse käyttämään sitä. Osaan käyttää Teamsia, Facebookia, Instagramia ja X:ää. En usko, että verkkopankki on sen vaikeampi.”

Lisäksi Sari ansaitsisi mielestään uuden mahdollisuuden osoittaa, että talousasiat ovat nyt aiempaa paremmin hallussa. Hän käyttää nykyään rahojaan harkiten.

”Käyn sauvakävelemässä. Se ei maksa mitään. Ruokakaupassa käyn kerran viikossa. Onhan pakastin keksitty.”

Oman tilin seuraaminen olisi Sarin mukaan tarpeen erityisesti tällä hetkellä inflaation laukatessa. Niukat käyttövarat hupenevat aiempaa herkemmin.

”Onhan tämä tosiaan väärin. Ihminen jää paljosta paitsi, jos ei näe omia terveystietojaan tai tiliään.”

TEKSTI Mari Vehmanen
KUVAT Jenna Jakku-Hiivala

• Avainsanat: digitalisaatio, osallisuus, verkkopankkitunnukset