Siirry sisältöön

Tukiviesti on Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n lehti

Tarinat

”On helpottavaa osata ja tietää”

Mauno Muholan mielestä uudet digitaidot helpottavat arjen asioiden hoitamista ja oman elämän hallintaa. Hän kannustaa muitakin lähestymään tietokoneita rohkeasti, mutta järki päässä.

Oululainen Mauno Muhola, 51, on muutaman viime vuoden aikana ottanut ison henkilökohtaisen digiloikan. Aiemmin hän oli käyttänyt tietokoneita lähinnä pelaamiseen.

”Olen nuoresta pitäen pelaillut, ja siinäkin oppii kaikenlaista”, Mauno kertoo.

Nyt hän osaa paljon muutakin kuin pelata.

”Menin mukaan Verkko haltuun -hankkeeseen, kun hankkeen vetäjä Sirpa Lukka kysyi minua mukaan. Päätin mennä, koska halusin oppia lisää ja halusin pystyä neuvomaan muitakin.”

Oulun Kehitysvammaisten Tuen kolmivuotinen hanke alkoi vuonna 2021. Kun hanketta toteutettiin koronapandemian eri vaiheissa, kokoontumisrajoitusten keskellä, digitaitojen merkitys korostui. Välillä ryhmä kokoontui kasvotusten, välillä vain verkossa.

Teams-sovelluksen käyttö onkin yksi Mauno Muholan konkreettinen uusi taito.

”Nyt osaan mennä kokoukseen ja myös välittää kutsun muille. Kutsun luomista en vielä ihan osaa, mutta sitä pitää harjoitella seuraavaksi.”

Puhelin lukee ja kirjoittaa Maunon puolesta

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat Mauno Muholalle vaikeita asioita, ja se on vaikeuttanut arkea koko elämän ajan. Tähänkin uudet digitaidot toivat helpotusta.

”Osaan nyt käyttää puhelimen helppokäyttöistä sovellusta. Kun haluan kirjoittaa, painan kaiuttimen kuvaa ja puhun, ja puhe muuttuu itsestään tekstiksi. Jos taas saan tekstimuotoisen viestin, painan toista kuvaketta, joka lukee viestin ääneen.”

Mauno Muholasta tuli myös kirjallisuudenharrastaja.

”Menin kirjastoon ja sain kirjastokortin. Nyt pystyn kuuntelemaan kirjoja puhelimen avulla. Paras tähän asti on ollut se sota-ajan kirja, Tuntematon sotilas.”

kännykän ruutu
On suuri helpotus, kun puhelin lukee tekstit ääneen ja kirjoittaa Maunon sanelusta.

Kaikkien pitäisi saada tukea

Mauno Muhola ei muista korona-aikaa erityisen raskaana, vaikka itsekin sairasti taudin kevyehkön version.

”Kun vain makoili sängyssä, se meni ohi.”

Monille kokoontumis- ja liikkumisrajoitukset tuottivat yksinäisyyttä, mutta Mauno ei muista ihmeemmin kärsineensä rajoituksista.

”Asun yhdessä puolisoni kanssa. Pian tulee 20 vuotta täyteen yhteistä avioliittoa”, Mauno kertoo.

Maunon puoliso ei ollut itse hankkeessa mukana, mutta oppi sivusta seuraamalla uusia taitoja itsekin.

”Lukan Sirpa kävi joskus meillä kotonakin ja auttoi meitä molempia.”

Nyt puoliso osaa ladata molemmille linja-autokortin Waltti-verkkopalvelusta ja hoitaa pankkiasiat verkossa.

”Se helpottaa elämää, kun ei enää tarvitse mennä pankkiin tai R-kioskille.”

Mauno Muholalla on ystävä, joka tulee auttamaan, jos tietokoneen kanssa on ongelmia.

”Kaikilla pitäisi olla joku, joka tukee.”

Puhelin toimii retkikarttana

Haastatteluhetkellä Mauno on kesälomalla, mutta yleensä hän käy kolme tuntia päivässä palkkatyössä Kiinteistöhuolto Jurvelinilla.

”Olen monitoimimies. Enimmäkseen kiertelemme keskustan rakennuksissa siivoilemassa. Siinä ei digitaitoja tarvita, mutta olen nyt osannut auttaa työkavereitakin vapaa-ajan jutuissa. Esimerkiksi olen neuvonut, että miten päivitetään puhelin tai tietokone.”

Toisinaan Mauno käy kavereiden kanssa pyöräretkillä

”Sovimme tietyn paikan ja käymme kahvilla tai paistamassa makkaraa jossain kivassa paikassa. Kerron määränpään Googlen karttasovellukselle ja se ohjeistaa perille.

Rohkeasti, mutta järki päässä

Kun tietokone on vieras, se helposti herättää pelkoa. Moni kysyy nykyään Mauno Muholalta, että uskaltaako joitain viestejä tai linkkejä klikata.

”Minä rohkaisen, mutta sanon myös aina, että katsotaan ensin. Onko viesti suojattu? Onko lähettäjä tuttu vai vaikuttaako epämääräiseltä? Ja kenellekään ei pidä antaa henkilötietoja tai tilinumeroa.”

Facebookissa Mauno Muhola itse ei hyväksy kaveriksi ketään, jonka profiilikuva ei näytä tutulta.

Ennen Verkko haltuun -hanketta hän ei ole osallistunut Oulun tukiyhdistyksen tai Tukiliiton toimintaan. Hanke on päättynyt, mutta Mauno on jo löytänyt uuden jutun. Syksyllä hän aikoo ryhtyä käymään Tukiliiton Elmo-hankkeen Kohtaa mut -verkkokahvilassa.

”Voin oppia lisää ja auttaa muita.”

Hän haluaa vielä korostaa, että hän ei olisi tässä tilanteessa nyt, jollei olisi lähtenyt mukaan verkkohankkeeseen.

”En osaisi kaikkea tätä. Sisaruksetkin ovat sanoneet, että onneksi lähdin, kun olen oppinut niin paljon.”

Sisarukset asuvat eri puolilla Suomea ja nykyään he ottavat toisinaan Teams-yhteyden puhelun sijaan.

”On helpottavaa osata ja tietää. Se antaa varmuutta elämään ja on helpompi olla. Haluaisin vielä oppia paljon lisää asioita. Ja minä olen semmoinen, että kun jotain päätän, se myös toteutuu”, Mauno Muhola sanoo.

TEKSTI Merja Määttänen
KUVAT Laura Vesa

mies hymyilee kadulla puhelin kädessä
Puhelimesta on Mauno Muholalle tullut hyvä arjen apulainen. ”Voin vielä oppia paljon lisää.”

Kohtaa mut -verkkokahvilat

Voit osallistua Tukiliiton verkkokahviloihin Teamsin välityksellä.  Lisätietoa ja ohjeita osallistumiseen Tukiliitto.fi-sivustolla: Elmo – kohtaamisia ja kokemustoimintaa(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).

Artikkeli kuuluu teemaan (2/8)

Elinikäinen oppiminen

Saatat olla kiinnostunut myös näistä