12.8.2024

Tarinat

Pienoismallien rakentajista tuli omanlaisensa perhe

Salossa kokoontuu joka arkitorstai porukka, joka rakentelee pienoismalleja, kahvittelee sekä jakaa elämän ilot ja surut. Kerhoa vetävät Taisto ”Tave” Sorola ja Hannele ”Hansu” Sorola, joille vapaaehtoistoiminta merkitsee hyvän mielen tuottamista.

Kesälomatauon aikana Taisto ”Tave” Sorola on jo saanut kyselyjä kerholaisilta, koska taas päästään palaamaan pienoismallien äärelle. ”Ihan pian”, lupaa Tave, ”ja sitten rakennellaankin taas joka torstai”.

Pienoismallikerho on kokoontunut vuodesta 2020. Kerhossa erityistä tukea tarvitsevat ihmiset luovat upeita teoksia pienoismalleista. Aluksi se oli viiden mallarin kerho, joka on nyt kasvanut jo kahdeksan hengen harrastukseksi. Mallari tarkoittaa pienoismallien rakentajaa ja kerhon nimikin on ”Taven Mallarit”.

”Meidän porukassa on kaikenikäisiä. Nuorin kerholainen on 20-vuotias ja vanhin 44-vuotias. Kaikkia yhdistää innostus pienoismalleihin. Porukkamme on nyt sopivan kokoinen ja kotoisa. Ehdin ohjaamaan kaikkia mallien teossa, enempää meitä ei voisikaan olla”, Tave kertoilee.

Ajatus kerhon käynnistämiseen neljä vuotta sitten sisälsi hauskoja sattumia. Tave oli menossa käymään paikalliseen erityisnuorten kahvilaan, jota hänen nuoruuden kaverinsa piti. Tave oli ajatellut kysellä kaveriltaan, tietäisikö tämä erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä, joita voisi kiinnostaa mallarin hommat.

”Kun kävelin sisään kahvilaan, kaveri tuli heti kysymään minulta, alkaisinko vetämään pienoismallikerhoa. Meillä oli mennyt ajatukset täysin yhteen ja asiaan päästiin jo ennen kuin ehdin itse avata suutani”, naurahtaa Tave, ”Siellä kahvilassa pidimmekin kerhoa kaksi ensimmäistä vuotta.”

Siitä lähtien Tave on pitänyt kerhoa yhdessä vaimonsa Hannele ”Hansu” Sorolan kanssa. Hansu vastaa erityisesti kerhon kahvihetkestä ja on mukana toiminnassa aina kun ehtii.

50 vuotta pienoismalleja

Tave itse on harrastanut pienoismalleja jo 50 vuotta. Hän sai ensimmäisen mallinsa lahjaksi isältään 10-vuotiaana ja on siitä lähtien ollut todellinen harrastaja.

”Minulle on kertynyt pienoismalleihin liittyvää tavaraa, ja ensimmäiset välineet ja mallit lahjoitinkin itse kerhoon”, Tave sanoo.

Lahjoitusten avulla kerhon toiminta onkin pysynyt hyvällä mallilla. Lahjoituksia on saatu niin paikallisilta yrityksiltä, seurakunnalta kuin valtakunnallisiltakin yrityksiltä. Kerhon toiminnan kannalta erityisen tärkeää oli se, kun he alkuvaiheessa saivat Salon tilipalvelulta ilmaisen kerhotilan käyttöönsä. Panostuksensa kerhon toimintaan antavat myös kerholaisten huoltajat ja avustajat, jotka mahdollistavat Taven ja Hansun lisäksi kahvihetket ja reissujen kulkemiset.

”On hienoa huomata, että tällaista toimintaa tuetaan ja arvostetaan. Monet avustavat tahot ovat tärkeä osa kerhoamme”, Tave kiittelee.

Kerhotila on kovassa käytössä, kun siellä torstaisin kokoonnutaan yhteisiin puuhiin. Taitavien kerholaisten käsissä syntyy niin lentokoneita kuin autojakin. Kun malli valmistuu, otetaan yhteiskuva mallista ja sen tekijästä. Kuva laitetaan yhteiseen Facebook-ryhmään. Omat mallit saa viedä mukanaan kotiin ja monella onkin kotona hylly pienoismalleja varten.

Retki Linnanmäelle

Pienoismallien rakentaminen on kerholaisille jokaviikkoista puuhaa, mutta silloin tällöin lähdetään myös koko porukalla yhdessä retkeilemään.

”Me olemme Hansun kanssa kustantaneet kyydit, ja ryhmäläiset ostavat itse ruokailut ja matkatuliaiset. Olemme jo käyneet Parolan panssarimuseossa, Suomen ilmailumuseossa, Heurekassa ja miniristeilyllä Maarianhaminassa. Lisäksi olemme päässeet käymään Maatalousmuseo Sarkassa ja kahtena vuonna Tampereen pienoismallitapahtumassa”, Tave luettelee.

Viimekertainen retki oli keväällä Linnanmäelle. Kerholle myönnettiin Kehitysvammaisten Tukiliiton apuraha, jonka ansiosta retki pystyttiin toteuttamaan.

”Retkestä jäi niin hyvä mieli, kun näki mallareiden nauttivan. Meille sattui kaunis retkipäivä. Linnanmäestä on puhuttu monet kerrat juttuja vielä retken jälkeenkin”, Tave kertoo.

Retkien suunnittelu alkaa yleensä niin, että Tave ja Hansu miettivät kerholaisten avustajien kanssa erilaisia retkikohteita. Niistä pari esitetään kerholaisille valittavaksi. Huvipuisto oli viime valinnoissa aivan ykkössuosikki.

”Seuraavaksi retkikohteeksi olemme vähän pohtineet Lohjan kaivosmuseota. Kerholaiset ovat toivoneet myös ensi kesälle retkeä Särkänniemeen. Ehkä siis huvipuistoseikkailut jatkuvat, jos vain saamme siihen reissuun jostakin rahallista tukea”, Tave haaveilee.

Yhtä perhettä

Kerhossa on periaatteena, että aina ei tarvitse mallailla. Joskus on sellaisia päiviä, ettei vain jaksa, ja silloin voi tulla mukaan ihan vain kahvittelemaan ja juttelemaan.

”Täällä ollaan kuin yhtä perhettä. Jutellaan yhdessä niin ilot kuin surutkin. Etenkin Hansu on meillä sellainen äitihahmo, jolle mallarit mielellään kahvihetkessä juttelevat”, Tave sanoo.

Kerhon vetäjästä huomaakin, että kerhosta on muodostunut omanlaisensa perhe. Hän puhuu kauniisti osallistujista.

”Kaikki on sellaisia iloisia vesseleitä. Samuli esimerkiksi on ilopilleri ja vitsiniekka, jolta luonnistuu show-esitykset ja karaoket”, Tave selittää.

”Aksu taas on hiljainen puurtaja, joka on äärimmäisen taitava tekijä. Kävimme Aksun ja Masen kanssa kerran pienoismallikilpailussakin Otahallissa”, jatkaa Tave.

”Leeviä kutsun leikkisästi Huuliharppukostajaksi, koska hänellä on aina huuliharppu mukana”, Tave naurahtaa.

Mallailun ja retkien lisäksi Tave ja Hansu pitävät kerholaisiin muutenkin yhteyttä. Heillä on esimerkiksi tapana kutsua heidät joululounaalle kotiinsa ja kesällä syömään uusia perunoita.

Vapaaehtoistyöstä Tave on sitä mieltä, että vaikka se toki jotain ottaakin, antaa se niin paljon enemmän.

”Jotkut ovat ihmetelleet, mitä järkeä on tällaista toimintaa järjestää suurimmaksi osaksi omilla kustannuksilla. Minä olen sitä mieltä, että on sitä elämässä paljon tyhmempiäkin asioita. Tästä saa niin hyvän mielen, ja se riittää”, Tave kiteyttää.

TEKSTI Senni Östman
KUVAT Taisto Sorola ja Hannele Sorola

• Avainsanat: harrastus, osallisuus, vapaaehtoistoiminta