”Rahan riittäminen ahdistaa”
Helsinkiläinen Pauliina haluaisi ehdottomasti tehdä mieluummin töitä jaksamisensa mukaan kuin hakea työkyvyttömyyseläkettä. Nyt asumistuen leikkaukset ja hintojen yleinen nouseminen kuitenkin pelottavat.
Pauliinan päivän ohjelma on jälleen kerran kiireinen. Hän on jo tehnyt muutaman tunnin työvuoron ja aikoo iltapäivällä tavata ystävää. Mukana kulkee parikin reppua täynnä jumppavaatteita ja muuta päivän riennoissa tarvittavaa.
Välissä Pauliina ehtii kertoa elämästään Tukiviestin haastattelussa. Hän haluaa esiintyä jutussa pelkällä etunimellään.
Pauliina, 27, on asunut koko ikänsä Helsingissä. Kolmisen vuotta hänen kotinaan on ollut Aula-työkotien Kannatusyhdistyksen omistama vuokrayksiö Puotilan kaupunginosassa Itä-Helsingissä.
Töissä Pauliina on koulutustaan vastaavalla alalla siistijänä. Hän on opiskellut kotityö- ja puhdistuspalvelujen perustutkinnon.
”Minulla on kolme omaa kohdetta: Itiksen Lindex, yksi posti ja uusimpana paikkana Lanternan Rusta. Hoidan niitä ihan itsenäisesti. Varsinkin Rusta on tosi iso paikka, jossa riittää käytäviä ja mopattavaa. Ensimmäisen kerran olin siellä vähän, että ohhoh. Mutta tosi hyvin on mennyt”, Pauliina kertoo.
Vuokra on suurin kulu
Pauliinan työaika on keskimäärin 20 tuntia viikossa. Enempää hän ei tuen tarpeensa vuoksi kykene ainakaan tällä hetkellä tekemään.
”Olen osatyökykyinen. Voimat riittävät just tähän työmäärään”, hän sanoo.
Pauliinan ansiot muodostuvat palkan lisäksi asumistuesta ja oman ammattiliiton eli PAM:n sovitellusta työttömyyskorvauksesta. Työkyvyttömyyseläkettä Pauliina ei ole halunnut hakea, vaikka hän olisi siihen oikeutettu.
”En haluan tässä iässä eläkkeelle. Mieluummin teen töitä niin paljon kuin vaan pystyn. Tykkään työstäni. Se on itsenäistä. Ja on kivaa, kun näkee heti oman työn jäljen.”
Vuokra on Pauliinan ylivoimaisesti suurin kuukausittainen kulu. Muita välttämättömiä menoja ovat muun muassa ruoka, liikkuminen ja puhelinlaskut. Lisäksi Pauliina haluaa, että rahaa riittää rakkaisiin harrastuksiin.
Vapaa-ajallaan Pauliina pelaa koripalloa unified-joukkueessa ja tekee keramiikkaa. Mieluisinta muotoiltavaa ovat pienet keraamiset koriste-esineet.
”Koripallossa kivointa ovat pelit ja turnaukset. Keramiikassa taas on jännää, kun ikinä ei tiedä, miten poltossa käy. Halkeaako esine vai tuleeko uunista jotain hienoa?”
Myös kohtaamispaikka Tyttöjen Talosta on tullut Pauliinalle tärkeä yhteisö, jossa voi viettää aikaa ja tavata muita.
”Siellä on vaan yläikäraja 28 vuotta, ja täytän pian sen verran”, hän harmittelee.
Kuinka käy asumistuen?
Vaikka Pauliinan arki on aktiivista ja täyttä, raha-asiat aiheuttavat hänelle koko ajan enemmän huolta. Työssäkäyvänä asumistuen saajana hän kuuluu juuri siihen ryhmään, johon hallituksen asumistukeen tekemät kiristykset erityisesti kohdistuvat.
Pauliinan asumistukea tarkistetaan seuraavan kerran vuodenvaihteessa. On käytännössä varmaa, että hänen asumistukensa laskee merkittävästi.
Apuna talous- ja muiden arjen asioiden pohtimisessa Pauliinalla toimii sosiaalinen isännöitsijä Saana Laine Aulan Avainringistä. Yhteisiä tapaamisia on tarpeen mukaan, yleensä kerran tai kaksi kuukaudessa.
”Kyllä me hyvin usein puhumme rahasta ja sen riittävyydestä – niin Pauliinan kuin muidenkin asiakkaideni kanssa. Tunnelmat ovat juuri nyt monella varsin hätääntyneet asumistuki- ja muiden leikkauksien vuoksi”, Saana Laine kertoo.
Tukea budjetointiin
Toinen tärkeä tuki on oma mummi, joka toimii Pauliinan edunvalvojana.
”Maksan laskut itse ja käyn kaupassa yleensä yksin. Mutta rahan hahmottaminen on minulle hankalaa. Usein näytän tiliäni mummille tai Saanalle ja kysyn, mihin kaikkeen rahat tässä kuussa riittävät”, Pauliina kertoo.
Isompia menoja suunnitellaan tarkasti yhdessä. Pauliina rakastaa juhlien järjestämistä, ja taannoin hän halusi ehdottomasti pitää ystävilleen kotona kunnon syntymäpäiväkemut.
”Teimme Saana kanssa puhelimeen budjetin synttäritarjoiluista. Sain juhlat toteutettua, ja oli tosi kivaa”, Pauliina sanoo.
Hän pitää kovasti myös kodistaan ja haluaisi sisustaa sitä lisää oman makunsa mukaan.
”Saana ja mummi auttavat miettimään, millaisia huonekaluja pystyn hankkimaan. Kolmistaan haettiin Ikeasta minulle lipasto. Olin suunnitellut sitä kauan. Koti on minulle tärkeä juttu. Pidän sen esimerkiksi tosi siistinä.”
Inflaatio kurittaa
Asumistuen todennäköinen pieneneminen huolettaa Pauliinaa tällä hetkellä kovasti. Hän on jo miettinyt tärkeiden lähi-ihmistensä kanssa mahdollisuuksiaan vähentää asumiskuluja. Vaihtoehdot tuntuvat kuitenkin olevan vähissä.
Helsingissä ei yksinkertaisesti ole tarjolla edullisia vuokrayksiöitä. Ajatus muuttamisesta toiseen kuntaan tuntuu mahdottomalta useista syistä.
”Minä olen helsinkiläinen. Minulla on täällä kaikki: työpaikka, mummi, kaverit ja harrastukset. En minä halua niitä jättää”, Pauliina toteaa.
Säästäminen muista välttämättömistä kuluista vaikuttaa niin ikään vaikealta. Inflaatio tuntuu jo nyt Pauliinan kukkarossa.
”Kahvia en onneksi juo, kun se on kuulemma niin kallistunut. Kokkaan jo valmiiksi oikeastaan kaiken ruuan itse. Se on halvempaa, enkä edes tykkää eineksistä. Mutta en voi ostaa mitä vaan halvinta tai tarjouksessa olevaa, koska minulla on pähkinäallergia ja noudatan fodmap-ruokavaliota”, Pauliina kertoo.
Vatsavaivojen vähentämiseksi hän joutuu välttämään muun muassa gluteenia ja laktoosia. Esimerkiksi gluteenittoman leivän hinta on Pauliinan havaintojen mukaan lähes kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa.
Jälleen uusi huolestuttava uutinen tänä syksynä on ollut tieto Helsingin joukkoliikenteen hintojen roimasta korotuksesta. Pauliinan tarvitseman kuukausilipun hinta nousee jo noin 72 euroon.
”En pääse kohteisiini töihin ilman kuukausilippua”, hän sanoo.
Vaatehankinnoistakaan ei säästäminen onnistu, sillä Pauliina tekee jo ennestään vähät vaateostoksensa kirpputoreilta.
Terveisiä päättäjille
Pauliinan mukaan taloudellinen tiukkuus vaikuttaa jatkuvana paineena ja stressinä.
”Ahdistaa kyllä kovasti. Tuntuu, että ainoa vaihtoehto olisi tehdä enemmän töitä. Mutta sitten taas pelkään, että jaksaminen romahtaisi.”
Tämän hetken ankara poliittinen säästölinja tekee Pauliinan surulliseksi.
”En ole yhtään iloinen. Tuntuu, ettei päättäjiä vaan kiinnosta tällaisten ihmisten elämä. Poliitikoille haluaisin sanoa, että ottakaa kaikki huomioon. Kaikki eivät pysty tekemään niin paljon töitä”, Pauliina lähettää terveisiä.
Saana Lainetta mietityttävät vaikutukset Pauliinan kaltaisiin kansalaisiin, jotka tuen tarpeistaan huolimatta haluavat olla tuottava osa yhteiskuntaa ja tehdä työtä voimavarojensa mukaan.
”Miksi asumistuen leikkaukset piti kohdistaa nimenomaan työssäkäyviin vähävaraisiin? Ihmisiä ajetaan eläkkeelle ja toimeentulotuelle.”
Pauliina ei haaveile rikkauksista, vaan hänelle riittäisi varmuus tulojen riittämisestä kotiin ja ruokaan. Jos ylimääräistä rahaa joskus olisi, se olisi kiva laittaa pieneen ylimääräiseen itsensä hemmottelemiseen. Vaikkapa ulkona syöminen tuntuu tällä hetkellä kovin kalliilta.
”Olisi ihanaa päästä joskus vaikka kylpylään tai laivalle rentoutumaan kaverin kanssa. Se tekisi terää arjen keskellä.”
TEKSTI Mari Vehmanen
KUVAT Laura Vesa
Artikkeli kuuluu teemaan (2/3)
Raha puheeksi
Saatat olla kiinnostunut myös näistä
-
TarinatLauluja arjen rosoiselta puolelta
Viivi Laakso rakastaa suomen kieltä, kirjoittamista ja musiikkia. Hän haluaa kertoa tarinoita ihmisistä, jotka eivät kuulu suomalaisen yhteiskunnan lottovoittajiin.
-
Tarinat”Palkkaa voi itse vaatia”
Jarkko Karhapää onnistui muuttamaan avotyönsä palkkatyöksi. Työt pesulassa pysyivät samoina kuin ennenkin, mutta arjessa on nyt uutta pelivaraa aiempaa suurempien tulojen ansiosta.
-
Oikeudet, TarinatJalat tahtovat maailmalle
Krista Peltonen on antanut pojalleen Alexille rakkautta ja itsenäisen elämän eväitä pian 25 vuotta. Lisäksi perhe on tarvinnut tukea, jonka saamiseen on tarvittu Tukiliiton lakineuvonnan apua, useissa eri elämänkäänteissä.