15.5.2025

Uutiset

Voisivatko kehitysvammaiset ihmiset opiskella korkeakouluissa?

Monissa Euroopan maissa kehitysvammaisilla ihmisillä on jo mahdollisuus opiskella korkeakouluissa yhdessä muiden kanssa. Tukiliiton kokemus- ja Me Itse -toimijat kertovat, miksi meilläkin kannattaisi kokeilla.

”Olen aina ollut kiinnostunut maantieteestä, todennäköisesti minä olisin maantieteilijä”.

Näin vastasi Tukiliiton kokemustoimija Heikki Suvilehto, kun Tukena-säätiön suunnittelija Risto Räkköläinen kysyi häneltä, mitä hän olisi opiskellut, jos akateeminen opiskelu olisi ollut kehitysvammaisille ihmisille mahdollista.

Heikki Suvilehto oli yksi puhujista Inklusiiviset yliopisto-opinnot -seminaarissa Joensuussa. Toukokuun alussa pidetyn seminaarin järjestivät Itä-Suomen yliopisto ja Tukena-säätiö. Mukana aihetta kommentoimassa olivat myös kokemustoimija Vili Korhonen sekä Pohjois-Karjalan Me Itse ry:n edustajat Niko Lavikainen ja Juha Kärki. Miehet saivat pitää puheenvuoronsa kansainväliselle joukolle.

Seminaarissa oli mukana opiskelijoita, opettajia ja tutoreita Itävallasta, Sveitsistä ja Irlannista, korkeakouluista, joissa on meneillään IPSE-koulutusohjelma (Inclusive Post-Secondary Education). Koulutusohjelmissa kehitysvammaiset opiskelijat opiskelevat samoja opintoja yhdessä muiden kanssa.

Tämän jutun pääkuvan Mirjam Paffrath (vas.) ja Pearl Lûthu opiskelevat yhdessä opettajakorkeakoulussa Zürichissä ja molemmat oppivat toisiltaan. Mirjam valmistuu aikanaan erityisopettajaksi ja Pearl luokka-avustajaksi.

Työpari tukee ja opettaa

Sveitsiläiset Pearl Lûthu ja Mirjam Paffrath kertoivat seminaarissa opiskelukokemuksistaan opettajakorkeakoulussa Zürichissä (Project écolsiv, Institute Unterstras). Tuleva luokka-avustaja ja tuleva erityisopettaja ovat opiskelleet kahden vuoden ajan yhdessä samoja opintoja, joihin kuuluu muun muassa viikoittainen opetusharjoittelu koululuokassa.

Pearlille opiskelu luokka-avustajaksi on ollut pitkäaikainen haave, johon häntä on motivoinut äiti. Hänen tavoitteensa on palkkatyö luokassa lasten parissa.

Pearl pitää korkeakouluopiskelua tärkeänä ja on innokas opiskelija. Hänellä on aktiivinen opiskelijaelämä ja paljon ystäviä, joiden kanssa vietetään iltoja myös opiskelijoiden suosimissa kapakoissa.

Pearlin mukaan opinnot yhtenä korkeakouluopiskelijoista ovat kohottaneet hänen itsetuntoaan. Hän on rohkaistunut tuomaan oppitunneilla esiin omia mielipiteitä. Tarvittaessa hänen ”kollegansa” Miriam auttaa, jos esimerkiksi annettu tehtävä on liian vaikea ymmärtää.

Mirjam kokee hyötyvänsä yhteisistä opinnoista Pearlin kanssa monin tavoin. Hänellä ei ole aiempaa kokemusta kehitysvammaisuudesta. Pearlin kanssa opiskellessaan hän saa jo opiskeluaikana harjoitella, miten käsitellä asioita konkreettisesti ja ymmärrettävästi. Miriam opettelee myös olemaan auttamatta Pearlia liikaa.

”Teen itse kovasti töitä opiskellessani. Myös Pearlilla on oikeus kokea, että opiskelee kovasti”, Miriam sanoo.

”Opiskelijaksi muiden joukkoon”

Mitä hyötyä olisi siitä, että myös kehitysvammaiset ihmiset voisivat opiskella korkeakouluissa Suomessakin? Heikillä, Vilillä, Nikolla ja Juhalla on kysymykseen hyviä vastauksia.

Kokemustoimija Vili Korhonen esitti seminaarissa, että mahdollisuus yliopisto-opintoihin tekisi kehitysvammaiset ihmiset näkyvämmiksi ja ennakkoluulot heitä kohtaan vähenisivät.

Korhosen mielestä kehitysvammaiset ihmiset laitetaan liian helposti samaan muottiin, vaikka kaikki ovat yksilöitä taitoineen ja tuen tarpeineen. Vili itse on tästä hyvä esimerkki, sillä hän on suorittanut sekä lukio- että merkonomiopintoja.

Heikki Suvilehto korosti, että ”tavallisenkaan” yliopisto-opiskelijan ei tarvitse olla huippuälykäs ja kehitysvammaisella henkilölläkin on ”nerouden säteitä” eli kykyjä akateemisiin opintoihin.

Niko Lavikainen ja Juha Kärki korostivat puheenvuorossaan kehitysvammaisten ihmisten tasavertaista oikeutta opiskeluun. Yhteiset opinnot lisäisivät kokemusta samanlaisuudesta, kehitysvammainen opiskelija olisi opiskelija muiden joukossa.

Heikki pohti vielä opiskelijaelämään kuuluvaa yhteistä vapaa-ajan viettoa. Kehitysvammaisten ihmiset osallistuminen yhteiseen opiskelijaelämään vapaa-ajalla olisi hänen mukaansa osa ”tavislaisuutta”.

Kaikki kommentoijien mielestä inklusiivisten opintojen myötä kehitysvammaisten ihmisten mahdollisuus saada palkkatöitä lisääntyisi. Opiskelupaikat ja kehitysvammaisuus olisivat työnantajalle ja työkavereille jo opiskeluajalta tuttua.

Ilman oikeanlaista tukea yliopisto-opinnot eivät kuitenkaan ole saavutettavia kehitysvammaisille ihmisille. Tarvitaan muutoksia opetukseen ja materiaaleihin. Opettajien on käytettävä selkokieltä, kuvia ja konkreettisia esimerkkejä. Joskus opiskelijalle tarvitaan oma avustaja.

Seminaarin perusteella tarvitaan kuitenkin muutosta ihmisten kehitysvammaisuuteen kohdistuviin asenteisiin. Asennoitumisen pitäisi muuttua jo varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa. Seminaariosallistujien mukaan puhumme kovin paljon siitä, millaista tukea ja apua kehitysvammainen ihminen tarvitsee, miten häntä pitää kuntouttaa ja ohjata. Emme puhu hänen taidoistaan ja kyvyistään tai siitä, miten niitä voisi kehittää ja tuoda esille.

Niin meillä kuten muuallakin Euroopassa kehitysvammaisille nuorille tarjotaan helposti tietynlaisia opiskeluvaihtoehtoja peruskoulun jälkeen. Puhtaanapitoa, keittiöhommia, lajittelua ja hyllyttämistä. Uskallammeko rohkaista ja tukea kehitysvammaista nuorta tavoittelemaan turvallisesta kaavasta poikkeavaa tulevaisuutta?

Voisiko Suomi liittyä joukkoon?

Inklusiivisten korkeakouluopintojen toteuttamistapa vaihtelee eri korkeakouluissa. Opinto-ohjelmiin voit tutustua tarkemmin Inklusiivisten korkeakouluopintojen Euroopan verkoston sivustolla: European Network for Inclusive Higher Education(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).

Euroopassa meneillään olevat IPSE-koulutusohjelmia on vielä vähän ja ne ovat pieniä. Niissä opiskelee muutamia kymmeniä kehitysvammaisia henkilöitä. Mutta voisiko Suomi liittyä tähän pieneen joukkoon mukaan? Voisiko meilläkin olla kehitysvammaisia nuoria, joilla olisi vähän erilainen tulevaisuus opiskelijana?

TEKSTI ja KUVAT Pia Henttonen

Kirjoittaja työskentelee Kehitysvammaisten Tukiliiton suunnittelijana, jonka vastuulla on muun muassa kokemustoimijaverkoston toiminta.

• Avainsanat: inkluusio, kokemustoiminta, nuori, opiskelu, tulevaisuus