17.2.2025

Yhdistyksistä

Palvelujärjestelmä muuttui kasvottomaksi – ja vaikuttaminen haastavammaksi

Yhdistys- ja vaikuttaja-aktiivien mielestä kevään vaalit ovat mahdollisuus kääntää hyvinvointialueiden suuntaa. Henkilökunnan vaihtuvuus on ollut toistaiseksi eräs suurimmista ongelmista.

Kevään vaaleissa valitaan uudet aluevaltuutetut päättämään sosiaali- ja terveydenhuollosta. Heillä on vastuu myös tukea tarvitsevien ihmisten tärkeistä arjen palveluista.

Kolme yhdistystoiminnan ja vaikuttamistyön aktiivia eri puolilta Suomea kertoo nyt, millaisia hyvinvointialueiden kaksi ensimmäistä toimintavuotta ovat olleet.

Tuija Kaivanto: ”Ihmisiä kuullaan, muttei kuunnella”

”Tukea tarvitsevien ihmisten läheisiltä tulee huolestuneita ja ärsyyntyneitä viestejä jatkuvasti. He kokevat, ettei edes välttämätön tieto palveluista kulje hyvinvointialueisiin siirryttyä.

Aiemmin perheillä oli omassa kunnassa tuttu sosiaalityöntekijä tai palveluohjaaja, johon pystyi ottamaan suoraan yhteyttä. Nyt ihmiset eivät enää tiedä, kuka heidän asioitaan hoitaa tai edes mistä tätä voisi kysyä. Yhteydenottopyyntöihin ei vastata. Tärkeitä lomakkeita ei löydy. Päätöksiä palveluista joutuu odottamaan tuskastuttavan pitkään.

Käsittääkseni yksi syy tilanteeseen ovat ongelmat palveluiden uudelleenorganisoimisessa. Sote-palveluissa on käytössä satoja eri tietojärjestelmiä, joten niiden saaminen toimimaan yhteen on tietysti mahdotonta.

Toinen syy on nähdäkseni henkilöstövaje. Ammattilaiset vaihtuvat taajaan, eivätkä he siksi tunne asiakkaitaan. Tämä johtaa siihen, että harkintavaltaa käytetään nimenomaan palveluiden karsimiseen. Päätökset tuntuvat mielivaltaisilta, ja yksilöllisyys kärsii.

Asiakasnäkökulma on hukassa. Asiakkaan mielipiteen kysyminen unohtuu, vaikka laissa on määritelty jokaiselle oikeus tulla kuulluksi omissa asioissaan. Tämä koskee myös kaikkein eniten tukea tarvitsevia ihmisiä.

Pahimmillaan olen kuullut kokemuksia, kuinka työtekijä tulee tärkeään palaveriin tietämättä edes asiakkaan nimeä tai diagnoosia – puhumattakaan, että olisi ehtinyt tutustua tämän muuhun taustaan.

Sinänsähän sote-uudistuksessa oli hyvä tavoite, että palvelut olisivat entistä tasapuolisempia. Mutta yhdenvertaisuus ei toteudu, koska kriteerit palveluiden saamisessa ovat liian tiukat.

Valtuutetut kumileimasimina

Vaikuttamistyö on muuttunut aiempaa haastavammaksi. Positiivista sentään on, että Pirkanmaalla vammaisneuvostolla on läsnäolo-, puhe- ja aloiteoikeus aluevaltuuston kokouksissa.

Vammaisneuvostolla on ollut valtavasti työtä. Meille tulee aivan järkyttävä määrä esityksiä ja selvityksiä, joihin pitää ottaa nopeasti kantaa. Kuluneiden kahden vuoden aikana olemme laatineet 30 lausuntoa.

Kaikesta kovasta työstä huolimatta kokemuksemme on, että vammaisneuvostoa kuullaan näennäisesti muttei todella kuunnella. Tämä turhauttaa todella paljon.

Vaikuttaa lisäksi siltä, että aluevaltuutetut toimivat osin vain kumileimasimina muualla valmisteluissa päätöksissä. Monessa asiassa todellinen valta onkin valmistelevilla viranhaltijoilla. Esimerkiksi asiakasmaksujen nostaminen on esitelty valtuutetuille kuin ainoana vaihtoehtona.

Kevään vaaleissa on joka tapauksessa mahdollisuus muutokseen. Eivätkä ainoastaan aluevaalit ole tärkeät.

Tukea tarvitsevien ihmisten arkeen vaikuttavista asioista moni on edelleen kuntien vastuulla – esimerkiksi kaavoitus. Asumispalveluiden säilymisessä lähellä on ratkaisevaa, millaisia tontteja kunnassa on tarjolla. Kuntien vammaisneuvostoilla on edelleen merkittävä rooli koota tietoa ja viestiä eteenpäin, millainen palveluiden tarve on kuntatasolla.”

Tuija Kaivanto (jutun pääkuvassa keskellä) on Pirkanmaan vammaisneuvoston puheenjohtaja ja Suomen Angelman-yhdistyksen puheenjohtaja. Perheeseen kuuluu tukea tarvitseva nuori aikuinen. Tuija on ehdolla aluevaaleissa.

. . .

Maija Koistinen: ”Nyt tarvitaan kokemusasiantuntijuutta”

”Ennen kaikkea olen tietysti seurannut palveluiden muuttumista 22-vuotiaan Iiriksen äitinä. Meidän perheessämme hyvinvointialueen aloittaminen on vaikuttanut sekä hyvässä että pahassa.

Konkreettinen myönteinen uudistus on ollut, että Iiris on alkanut saada työosuusrahaa työ- ja päivätoiminnassa käymisestä. Sen sijaan kuljetuspalvelut ovat heikentyneet selvästi.

Vammaisneuvoston puheenjohtajana olen saanut perheiltä valtavasti huolestuneita viestejä esimerkiksi apuvälineiden ja kuntoutuksen saamisesta. Hyvinvointialueen aloitus oli hyvin sekavaa aikaa. Nyt pahin tilanne on ehkä hieman rauhoittunut.

Pysyväksi ongelmaksi on kuitenkin jäänyt palveluiden kasvottomuus. Asiakkailla ei ole enää tukenaan tuttuja ja turvallisia ammattilaisia. On ehkä vain puhelinnumero, johon saattaa vastata joka kerran eri työntekijä.

On vaikea ymmärtää, mitä tällä tavoitellaan. Haluaako hyvinvointialue suojella tällä tavoin työntekijöitään? Vai onko henkilöstön vaihtuvuus todella niin suurta, ettei muuhun enää kyetä?

YK:n vammaissopimus tutuksi

Vaikuttamistyötä hankaloittaa moni seikka. Vammaisneuvostolla ei ole Pohjois-Pohjanmaalla vaatimuksistamme huolimatta oikeutta osallistua aluevaltuuston tai muiden tärkeiden toimielinten kokouksiin. Tämän vuoksi emme saa ajoissa tietoa tai pääse ottamaan kantaa ennen kuin päätöksiä tehdään. Ja silloinkin kun meiltä pyydetään lausunto, aikaa sen kokoamiseen saattaa olla niin vähän, ettemme ehdi perehtyä kunnolla asiaan.

Toivon, että tulevissa vaaleissa aluevaltuustoihin saadaan muitakin kuin tunnettuja poliitikkoja, lääkäreitä ja hoitajia. Lisäksi tarvitaan kokemusasiantuntijuutta sosiaalipalveluista. Kaikille valituksi tuleville tekisi hyvää päivittää tietonsa YK;n vammaissopimuksesta.

Sitä paitsi kuntien päätökset ovat edelleen tärkeitä. Tukea tarvitsevat ihmiset ovat tasavertaisia kuntalaisia. Palveluiden pitää olla saavutettavia ja esteettömiä, eikä esimerkiksi digitalisoituminen saa estää kenenkään osallisuutta.

Kaikille tukea tarvitseville ihmisille läheisineen haluan sanoa, että olkaa yhteydessä oman alueenne ja kuntanne vammaisneuvostoihin ja kertokaa kokemuksistanne. Vammaisneuvostot ovat olemassa, jotta asioihin saataisiin muutosta ja jotta palvelut olisivat yhdenvertaisia mutta yksilöllisiä.”

Maija Koistinen (pääkuvassa vasemmalla) on Pohjois-Pohjanmaan vammaisneuvoston puheenjohtaja, Utajärven kunnan vanhus- ja vammaisneuvoston puheenjohtaja ja Utajärven Kehitysvammaisten Tuki ry:n sihteeri. Perheeseen kuuluu tukea tarvitseva nuori aikuinen. Maija on ehdolla kuntavaaleissa.

. . .

Taimi Tolvanen: ”Aito yhteistyö puuttuu”

”Omaisen roolissa minulla on eräs oikein ihanakin kokemus hyvinvointialueen palveluista. Poikamme palvelusuunnitelmaa tehtäessä sosiaalityöntekijä osasi ottaa hienosti juuri hänet huomioon eikä suunnannut sanojaan meille läheisille tai ohjaajille.

Mutta valitettavasti muuten perheemme kokemukset ovat olleet karuja. Meillä on edelleen valitusprosessi kesken välttämättömän kommunikoimisen tuen saamisesta. Sen hakeminen on ollut byrokraattinen painajainen, jossa meitä on pompoteltu työntekijältä toiselle. Kukaan ei tunnu tietävän mitään tai päättävän mistään.

Tukipiirin ja vaikuttamistyöryhmän kautta olen nähnyt Laphan eli Lapin hyvinvointialueen toimintaa laajemmin. Sinänsä hyväksi tavoitteeksi on otettu yhdenmukaistaa käytäntöjä, sillä palveluja on aiemmin myönnetty eri kunnissa erilaisin perustein. Mutta samaan aikaan niskassa ovat valtavat säästöpaineet.

Usein tuntuukin, että etsitään perusteita olla myöntämättä palveluita. Vaikuttaa myös, että yhdenvertaisuus on käsitetty väärin päätöksenteon keskittämiseksi. Palveluistahan piti päinvastoin tulla aiempaa yksilöllisempiä uuden vammaispalvelulain myötä.

Kaikki tämä lienee vaikuttanut työntekijöiden vaihtuvuuteen. Varsinkin nuoret sosiaalityöntekijät lähtevät koska kokevat ylivoimaista eettistä ristiriitaa.

WC-paperimaksu ja muuta outoa

Esimerkkejä erikoisista päätöksistä on paljon. Työ- ja päivätoiminnan asiakkailta alettiin periä uutta euron päivittäistä maksua. Perusteluita kysyttäessä tuli vastaus, että raha menee muun muassa vessapaperiin ja käsipyyhkeisiin.

Vaikuttamistyössä on tullut onnistumisiakin – tai oikeastaan torjuntavoittoja. Eräs äiti huomasi sattumalta aluevaltuuston listasta, että työosuusrahaa esitetään poistettavaksi. Hän kokosi kiireesti yhden A4-arkin verran perusteita, miksei näin voi toimia. Lähetimme perusteet ennen äänestystä aluevaltuutetuille, ja esitys kaatui. Onnistuimme siis täpärästi estämään suunnitelman.

Ylipäänsä vaikuttamistyöryhmän toiminnassa olen huomannut, että henkilökohtaiset kontaktit aluevaltuutettuihin ovat todella tärkeitä. Parasta olisi tavata heitä kasvokkain.

Muutoin yhteisiin pöytiin pääseminen on todella hankalaa. Aiemmin meitä järjestöjen edustajia kuunneltiin. Nykyään aito yhteistyö puuttuu.

On tullut tunne, että aluevaltuutetut eivät aina edes tiedä, mistä päättävät. Nyt olisi siis äärimmäisen tärkeää saada aluevaltuustoihin ihmisiä, joilla on kiinnostusta ja aikaa perehtyä tukea tarvitsevien ihmisten tarpeisiin.”

Taimi Tolvanen (pääkuvassa oikealla) on Lapin tukipiirin asiantuntijajäsen. Perheeseen kuuluu kaksi tukea tarvitsevaa aikuista lasta.

TEKSTI Mari Vehmanen
KUVAT haastateltujen kotialbumit

• Avainsanat: palvelut, vaalit, vaikuttaminen, yhdistystoiminta