Riittävä rahoitus syntyy pienistä puroista
Muotinäytöksiä, säätiöitä, osallistuvaa budjetointia… Yhdistysaktiivit eri puolilta Suomea kertovat, miten he ovat onnistuneet löytämään yhdistyksille uusia varainhankinnan tapoja. Kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti yllättäviäkin rahoituskanavia.
Taloudellisesti tiukkoina aikoina rahoitusleikkaukset ja hintojen yleinen nouseminen heijastuvat muun yhteiskunnan tavoin myös yhdistysten toimintaan. Nyt jos koskaan varainhankinnassa onkin syytä ottaa kaikki mahdolliset keinot käyttöön, sanovat yhdistysaktiivit eri puolilta Suomea.
He muistuttavat, että rahoituksen pienistä puroista voi kertyä yhteensä merkittäviä summia.
Tukijoita etsiessä kannattaa hyödyntää jäsenistön henkilökohtaisia verkostoja. Mielikuvitusta on lupa käyttää, sillä kiinnostuneita rahoittajia saattaa löytyä yllättävistäkin paikoista.
Säätiö myönsi apurahan kuljetuskustannuksiin
”Näin sattumalta paikallislehdessä Kyyhkylä-säätiön ilmoituksen, jossa kerrottiin yhdistysten toimintaan myönnettävistä apurahoista. Ilmoituksesta sai sen käsityksen, että apurahat on tarkoitettu lähinnä iäkkäille suunnattuun toimintaan.
Ilmoitus jäi silti mieleeni ja harmittelin, miksei säätiön rahoitusta voisi saada muillekin kohderyhmille. Tukipiirimme hallituksen seuraavassa kokouksessa otin asian puheeksi. Aloimme pohtia, kannattaisiko meidän kaikesta huolimatta lähettää hakemus.
Päätimme laatia hakemuksen tarkasti rajattuun käyttökohteeseen. Edellisen kerran Tanhuvaaran liikuntapäivään osallistuessa olivat bussikuljetukset tapahtumapaikalle Savonlinnaan tulleet maksamaan meille 4500 euroa. Tukipiirin alue on laaja ja välimatkat pitkiä. Väkeä noudettiin ympäri Etelä-Savoa kaikista maakunnan kolkista.
Niinpä haimme Kyyhkylä-säätiöstä 5000 euron apurahaa liikuntapäivän kuljetuskustannuksiin. Kun hakemuksen lähettämisen jälkeen ei alkanut kuulua mitään, otin jonkin ajan kuluttua yhteyttä säätiön asiamieheen. Kerroin, että tarvitsisimme tiedon päättääksemme kuljetuksen maksullisuudesta osallistujille.
Pian saimme päätöksen, että meille on myönnetty tarkoitukseen 3000 euroa. Olimme hiukan kauhuissamme, että mistä loput tarvittavat rahat otetaan. Mutta iloisina otimme totta kai tuen vastaan.
Pohdimme vielä pientä 5 euron omavastuumaksua kuljetukseen osallistuville. Mutta otimme yhteyttä paikallisiin pankkeihin, ja saimme niiltä yhteensä vielä 500 euroa lisää tukea. Kuljetus toteutettiin osallistujille maksuttomana.
Lopulta kuljetus maksoi vähemmän kuin siihen oli myönnetty tukea. Otimme Kyyhkylä-säätiön kanssa puheeksi, miten tulisi toimia. Meille kerrottiin, että voimme käyttää apurahan muihin kuljetuskustannuksiin. Saimme tehtyä summalla vielä toisen reissun, joka suuntautui Mikkeliin paralympiatapahtumaan.
Minun vinkkini yhdistystoimijoille onkin, että seuratkaa paikallisia tiedotusvälineitä. Miettikää hallituksessa tai muutoin yhdessä, mistä kaikkialta tukea voisi saada.
Hakekaa ennakkoluulottomasti sellaisistakin paikoista, jotka tuntuvat epätodennäköisiltä. Kysyminen ei maksa mitään, ja joskus voi tulla yllättäviäkin myönteisiä päätöksiä.
Säätiöiden ja yritysten rinnalla ei pidä unohtaa perinteistä julkista tukea. Kunnat ja hyvinvointialueet myöntävät edelleen avustuksia yhdistyksille.”
Marita Jurva, puheenjohtaja, Etelä-Savon tukipiiri
Osallistuva budjetointi toi tuen nuorisokahvilaan
”Meidän yhdistyksemme on saanut hyviä kokemuksia osallistuvasta budjetoinnista. Siinä kuntalaiset voivat äänestää mieleistään vaihtoehtoisista avustuskohteista. Eniten kannatusta keränneet saavat kunnalta tukea.
Osallistuminen oli ihan sattumaa. Olin työharjoittelussa työhönvalmentajaksi Myllytien toimintakeskuksessa Järvenpäässä. Se on kohtaamispaikka, jossa saman katon alla toimii monenlaisia sote-palveluita ja paljon järjestöjä. Myllytien aulassa silmiini osui lista, jossa pystyi ilmoittamaan oman kohteensa mukaan Järvenpään kaupungin osallistuvan budjetoinnin äänestykseen.
Muistin, että nuorten kahvilatoiminta on ollut yhdistyksessämme mielessä jo pitkään. Sen kummempia miettimättä kirjoitin sen paperiin. Sitten lähes unohdin koko asian.
Yllätys oli suuri, kun tulimme toiseksi tai kolmanneksi äänestyksessä. Tuli olo, että hui, tätähän pitää nyt alkaa toteuttaa. Emme olleet itse markkinoineet ehdokkuuttamme, mutta ilmeisesti tukea tarvitsevien nuorten asia kiinnosti äänestäneitä.
Kumppaniksi kahvilan järjestämiseen löytyi Setlementti Louhela, joka tarjosi kahvilalle tilat. Oli helppo esitellä kumppanille ideaa, kun rahoitus oli jo myönnetty.
Osallistuvan budjetoinnin kautta saatu summa oli 500 euroa. Se riitti hyvin usean kahvilakerran toteuttamiseen, koska kulut olivat 50–100 euroa per kerta. Tämän jälkeen Setlementti otti koppia ideasta ja on jatkanut toimintaa Spessu-kahvilan nimellä, mikä on tosi hienoa.
Kahvilaan on muodostunut nuorten vakiokävijöiden porukka, ja uusiakin tulee mukaan.
Kannustan muitakin yhdistyksiä kokeilemaan osallistuvaa budjetointia. Verkkoja voi heitellä vesille vähän kokeilumielessäkin. Ja jos sattuu tärppäämään, rahoituksen saaminen on hyvä potku käynnistää uutta toimintaa.
Muutoin rahoituksemme tulee kunnilta ja muutamalta säätiöltä. Toistaiseksi olemme pärjänneet, mutta tulevaisuus tietysti vähän huolettaa tällaisina tiukan talouden aikoina.”
Sara Tiirola, puheenjohtaja, Keski-Uudenmaan Kehitysvammaisten Tuki
Muotinäytöksestä tuli koko kylän ponnistus
”Meidän yhdistyksemme on sikäli onnellisessa asemassa, että saimme jo vuosia sitten ison testamenttilahjoituksen. Se on antanut meille taloudellista turvaa, eikä kaikkea toimintaa ole ollut pakko toteuttaa kädestä suuhun -periaatteella. Olemme pystyneet järjestämään elokuvailtoja ja muuta pientä kivaa maksutonta toimintaa.
Kaupunki tarjoaa esimerkiksi tiloja ja arvontalahjoja, ja lisäksi Varha eli Varsinais-Suomenhyvinvointialue on myöntänyt tukea asiantuntijaluentojen järjestämiseen.
Verkostoomme kuuluu myös seurakunta. Se on tarjonnut maksutta tiloja kokoontumisiin ja tapahtumiin.
Viime vuonna järjestimme ison hyväntekeväisyysmuotinäytöksen. Saimme mukaan sponsoreiksi niin paljon paikallisia yrityksiä, että tapahtumasta ei koitunut meille lopulta lainkaan kuluja.
Ensin mietimme näytöksen pitämistä ulkona puistossa, mutta tapahtuma olisi ollut liiaksi sään armoilla. Paikallinen Hotelli Olla lupasi meille tilan maksutta, minkä ansiosta pääsimme aloittamaan muun organisoimisen.
Näytöksen vaatteet ja asusteet tulivat paikallisista kivijalkaliikkeistä Muotiputiikki Helmestä ja Sapliinista. Mäkelän Parturi-kampaamo vastasi mallien kampauksista. Juontaja Anuliina Frantti tuli Someron kaupungilta, ja haitaristi Nelle Karjalainen soitti tapahtumassa korvauksetta. Näytöksessä järjestettyyn arvontaan palkintoja lahjoitti lopulta peräti 14 paikallista yritystä. Palkinnot olivat sitä paitsi oikeasti laadukkaita.
Muotinäytös onnistui yli odotusten. Tapahtumapaikka oli tupaten täynnä yleisöä, ja kaikki tuntuivat viihtyvän. Tilaisuudesta tuli todellinen hyvän mielen tapahtuma ja koko kylän juttu.
Työtä oli sen verran paljon, että ihan joka vuosi samanlaiseen ponnistukseen ei pieni yhdistys pysty. Mutta ehkä taas parin vuoden päästä on hyvä hetki, kun yhdistys täyttää 60 vuotta.
Sponsoreiden hankkimisessa ei mikään korvaa perinteistä jalkatyötä. Itsekin kiersin ennen muotinäytöstä paikallisissa yrityksissä kertomassa suunnitelmistamme. Vastaanotto oli todella lämmintä ja kiinnostunutta.
Kaikille tukiyhdistyksissä toimiville haluan sanoa, että omasta toiminnasta kannattaa pitää ääntä ja olla siitä ylpeä. Mahdollisille kumppaneille voi mennä rohkeasti kertomaan erilaisista suunnitelmista. Kehitysvammaisuus koskettaa yllättävän monia ihmisiä, ja halua auttaa kyllä löytyy edelleen.
Eikä pidä unohtaa kiitoksia ja jälkityötä. Sponsoreita on syytä tuoda näkyvästi esiin yhdistyksen somessa. Heitä täytyy muistaa henkilökohtaisesti kiitoksin myös tapahtuman jälkeen. Näin he lähtevät ehkä mukaan seuraavankin kerran.”
Jaana Latva-Äijö, sihteeri, Someron Seudun Kehitysvammaisten Tuki
TEKSTI Mari Vehmanen
KUVAT Marita Jurva, Sara Tiirola, Pekka Leppälä
Mistä rahoitusta yhdistykselle?
- Kunnat myöntävät yhdistyksille toiminta- ja yleisavustuksia perustoimintaan sekä kohdeavustuksia esimerkiksi tapahtumiin tai hankkeisiin. Avustuskäytännöt vaihtelevat kunnittain.
- Yhdistykset voivat ilmoittaa kohteitaan mukaan kuntien osallistuvan budjetoinnin äänestyksiin.
- Hyvinvointialueet myöntävät avustuksia.
- Valtio jakaa STEA-avustuksia yleishyödyllisille yhdistyksille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen.
- Erilaiset säätiöt ja rahastot myöntävät yhdistystoimintaan apurahoja omien sääntöjensä mukaisesti.
- Yritykset sponsoroivat yhdistyksiä rahallisesti sekä tarjoamalla esimerkiksi tuotteita, tiloja tai osaamista yhdistysten käyttöön.
- Tukiliitto myöntää jäsenyhdistyksilleen vuosittain 1 000–3 000 euron toimintarahoja. Ne on tarkoitettu yhdistyksille, jotka eivät saa muuta STEA-avustusta.
- Lain mukaan yhdistykset voivat järjestää pienkeräyksiä ilman rahankeräyslupaa. Pienkeräys saa kestää enintään kolme kuukautta, ja siinä voi kerätä korkeintaan 10 000 euroa.
- Myyjäiset, kirpputorit ja muu tuotemyynti kuuluvat yhdistysten perinteisiin varainhankintakeinoihin.
- Yhdistys voi järjestää vuodessa 12 kertaa lyhytaikaisen pop-up-ravintolan ilman, että sitä lasketaan liiketoiminnaksi.
- Yhdistys voi saada verotonta korvausta vapaaehtoisten tekemästä talkootyöstä. Hyödyn on tultava laajasti yhdistyksen käyttöön, eikä ainoastaan talkoisiin osallistuneille jäsenille. Tyypillisiä talkootehtäviä ovat esimerkiksi liikkeiden inventaariot ja tapahtumien järjestyksenvalvonta.
- Jäsenmaksut ja kannatusjäsenyydet ovat yksityishenkilöille helppo tapa tukea yhdistystä.
- Omaisuutta voi testamentata rekisteröidyille yhdistyksille.
Artikkeli kuuluu teemaan (6/7)
Raha puheeksi
Saatat olla kiinnostunut myös näistä
-
SanottuaTalous haastaa oikeuksien toteutumisen
Tukiliiton puheenjohtaja Petri Liukkonen korostaa, että rahasta puhuttaessa ei ole kysymys pelkästä taloudesta vaan myös oikeudesta itsenäisyyteen, tietoon ja osallisuuteen.
-
Uutiset”Jokaisella eurolla on väliä”
Tukiliiton uusi varainhankinnan päällikkö on tottunut tulospaineeseen eikä päästä sykettään nousemaan leikkausten keskellä. On vain käärittävä hihat ja otettava kaikki lahjoituskanavat käyttöön. Koska Tukiliittoa tarvitaan.
-
TarinatLauluja arjen rosoiselta puolelta
Viivi Laakso rakastaa suomen kieltä, kirjoittamista ja musiikkia. Hän haluaa kertoa tarinoita ihmisistä, jotka eivät kuulu suomalaisen yhteiskunnan lottovoittajiin.