28.10.2025

Sanottua, Yhdistyksistä

Memme toi valon ja vaikutti

Meri Rotola-Pukkila rakasti musiikkia, reissuja, lintujen tarkkailemista ja elämää kaikkineen. Hän puolusti uutterasti esteettömyyttä, saavutettavuutta ja kaikkien oikeutta osallistua.

Meri Tuulia Rotola-Pukkila syntyi Keuruulla 5.9.1988 ja kuoli asunnossaan Keuruun Runokulmassa 3.10.2025.

Meri Tuulia, jonka me kaikki tunsimme Memmenä, aloitti viisivuotiaana koulun Jyväskylässä Huhtarinteen erityisluokalla. Memme lähti sitkeästi aikaisin joka koulupäiväaamu taksilla Jyväskylään ja palasi iltapäivällä kotiin.

Memme kävi peruskoulun jälkeen Keuruulla Valma-koulutuksen, ja sen jälkeen hän opiskeli seitsemän vuotta Lehtimäen opistossa. Sitten löytyi sopiva koti Keuruulta, jonne rakennettiin kehitysvammaisten asumisyksikkö Runokulma vuonna 2015.

Uuteen asuntoon muuttaminen tarkoitti omaa, itsenäistä tilaa, johon sai kuitenkin tarvittaessa apua. Memme ei puhunut kodista vaan kämpästä. Oikea koti oli hänelle lapsuudenkoti Pyyraitilla. Vuosien kuluessa Memme oppi lisää taitoja ja itsenäisyyttä.

Memme aloitti fysioterapian lisäksi ratsastusterapian jo muutaman vuoden ikäisenä, ja se tarkoitti aluksi matkoja Espooseen äidin ja isän kanssa. Ratsastusterapia oli silloin ihan uusi kuntoutusmenetelmä. Myöhemmin Keski-Suomesta löytyi useampikin ratsastusterapeutti, joiden kanssa Memme pääsi säännöllisesti ratsastamaan. Memmelle hankittiin oma Duffis-poni, josta tuli terapiaponi vapaa-ajalle, ja Ponilaakson tallista tuli tuttu ja rakas paikka omalle perheelle ja sukulaisillekin. 

Partio-harrastus mahdollistui, kun Keuruulle perustettiin Sisu-partioryhmä, erityistä tukea tarvitseville partiolaisille.

Memmen musikaalinen koti edesauttoi sitä, että musiikista tuli Memmelle erittäin tärkeää. Kirkkoon piti päästä usein veisaamaan ja ei vain veisaamaan, vaan myös kuuntelemaan saarnaa. Napakka arvio saarnasta saatiin aina kirkonmenon jälkeen.

Memme kävi myös ahkerasti konserteissa. Hän nautti niistä sydämensä pohjasta ja vaatekaappi täyttyi fanipaidoista. Suosikkeja olivat Jari Sillanpää, Vesala, Jenni Vartiainen ja Juha Tapio; käyttämättä jäivät liput kahteen konserttiin.

Memmelle erityisen tärkeitä olivat vuotuiset matkat Kreikkaan, josta hänen perheensä oli löytänyt juuri sopivan esteettömän hotellin. Hän rakasti aurinkoa ja lämpöä. Silloin eivät ”kintut kolottaneet”.

Memme toimi aktiivisesti vammaisten olojen parantamiseksi. Hän luonnehti itseään vaikuttajaksi ja sellainen hän olikin. Hän teki useita aloitteita toiminnan kehittämiseksi Keuruulla. Esteetön pääsy tiloihin oli Memmelle itselleenkin tärkeää, mutta hän huolehti myös yleisellä tasolla siitä, että julkiset tilat ovat saavutettavia kaikille.

Keurusseudun Luonnonystävien esteetön lintulava mahdollisti Memmelle lintujen tarkkailun Vesilahdensuolla ja Keuruun Seudun Kehitysvammaisten Tuki Ry:n Joutsenlaulun laavulla maistuivat paistettu makkara, letut ja kahvit useilla yhteisillä retkillä.

Memme oli todellinen valon tuoja. Mihin tahansa tilaan tai tilaisuuteen hän tuli, hän toi aina mukanaan valoa ja iloa. Hän piti ihmisistä ja nautti heidän tapaamisestaan. Koko Keuruu oppi tuntemaan hänet, ja hänen osuvat ja hauskat kommenttinsa eri tilanteissa.

Hänen poismenonsa on suuri suru, joka koskettaa meitä kaikkia, jotka saimme tuntea hänen lämpönsä, huumorinsa ja elämänilonsa.

Memme osoitti omalla toiminnallaan ja olemuksellaan, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja yhdenvertaisia. Hän näytti, että erityisyys on rikkaus, josta me kaikki voimme oppia jotain uutta. Hänen elämänsä oli täynnä rakkautta ja huolenpitoa ja Memmellä oli kyky tehdä jokaisesta hetkestä ainutlaatuinen.

Memmen siunaustilaisuus pidettiin 25.10. Keuruun uudessa kirkossa, joka oli Memmen suosikkipaikka. Memmeä jäävät kaipaamaan äiti ja isä eli Memmen sanoin ukko ja akka sekä pikkusisko Miisa ja hänen puolisonsa Tomas, muut sukulaiset ja laaja joukko ystäviä.

Pirjo ja Juhani Pekkala
Meri Tuulian kummit

. . .

(Kuvan otti Jukka Kuusisto, yhdellä Merin monista linturetkistä.)

. . .

Tukiviesti julkaisi jutun Meristä ja Merin äidistä Tarja Rotola-Pukkilasta vuonna 2019: Merin oma kämppä(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). Linkki vie Tukiliitto.fi -sivuston Tarinat-osioon, jossa julkaistiin paperilehden juttuja ennen verkkolehden perustamista.

• Avainsanat: muistokirjoitus, vaikuttaminen