Sote-järjestöihin kohdistuva vihapuhe on lisääntynyt

Kirjoittaja

Mia Paju

Vastaava viestinnän asiantuntija, Kehitysvammaisten Tukiliitto

Maalittaminen on ilmiö, jossa yksi tai useampi ihminen kehottaa ja yllyttää suurta joukkoa hyökkäämään ihmisen tai organisaation kimppuun eri tavoin. Tavoitteena on yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeitä organisaatioita kohtaan tunnetun luottamuksen rapauttaminen.  

Olen työskennellyt 2020-luvulla faktantarkastajana ja nähnyt miten massiivista vihapuhe voi olla, ja miten järjestelmällisesti valheet, joita väitetään faktoiksi, leviävät. Nyt viestintätyössäni järjestössä olen saman asian äärellä.

Ensin levitettiin termiä järjestörälssi. Se levisi nopeasti. Myös soteministeri Ville Rydman käyttää sitä ahkerasti. Ministeri Rydman heikentää oman vastuualansa toimintaa tehokkaammin kuin ehkä yksikään ministeri ennen häntä.

Järjestörälssi sanan toistamisella pyritään luomaan mielikuvaa, että järjestöt käyttävät avustusrahoja väärin, ja että rahat menevät pääasiassa pomojen palkkoihin ja tehottomaan suojatyöhön. Sote-järjestöt ovat kuitenkin hyvin tarkkaan kontrolloituja, eikä mitään todisteita rahojen tuhlaamisesta tai väärin käyttämisestä ole olemassa.

Kun sote-järjestöt alkoivat vaatia leikkausten kohtuullistamista, someen ilmestyi uusi termi, Washington Monument. Termi syntyi Yhdysvalloissa kun budjettileikkauksien estämiseksi uhattiin sulkea amerikkalaisille tärkeä muistomerkki. Washington Monument –teorialla haluttiin ”paljastaa” kuinka Suomen sotejärjestöt puolustavat rahoitustaan moraalittomin keinoin.

Sekä faktantarkastajana että järjestöviestijänä olen päässyt näkemään läheltä, kuinka samat ”argumentit” pomppaavat esille kaikkialla, joka palstalla. Niin samanlaiset, että välillä naurattaa.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa hallitus on leikannut sote-järjestöjen rahoituksesta puolet. Monet järjestöt ajautuvat konkurssiin. Voidaan perustellusti kysyä, mikä yhteys on vihapuheella järjestöistä ja nyt tehdyillä ennennäkemättömän suurilla järjestöleikkauksilla. Olisivatko järjestöleikkaukset onnistuneet ilman massiivista vihapuhetta järjestöistä?

Vihapuhe nousi viikonloppuna otsikoihin, kun SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar sanoi, että Orpon hallitus vihaa järjestöjä, kun se on vienyt puolet järjestöjen rahoituksesta.

Kokoomuksen Paula Risikko vastasi, että ”myös järjestöiltä pitää voida vaatia vaikuttavuutta, päällekkäisyyksien karsimista ja veronmaksajien rahojen mahdollisimman tehokasta käyttöä. Se ei ole vihaa. Se on vastuunkantoa.”

Järjestöjen vaikuttavuudesta on kuitenkin selvityksiä. Kaikista järjestöistä juuri sote-järjestöjä seurataan kaikkein kattavimmin. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan sotejärjestöjen STEA-avustusten käyttö on ollut luotettavaa ja tuloksellisuusarvionneista taas selviää, että 99 % sotejärjestöistä tekee hyvää tai erittäin hyvää työtä.  

Päällekkäisyyden karsimisella viitataan siihen, että ministeri Wille Rydman on kehottanut sotejärjestöjä yhdistymään ja etsimään säästöjä hallinnosta. Ministeriön omista tilastoista kuitenkin nähdään, että järjestöjen hallintokulut ovat hyvin pienet suhteessa nyt päätettyjen leikkausten kokoon. Yhdistymisiä taas on tapahtunut vähän, koska avustusjärjestelmä ei ole tarjonnut yhdistymisiin porkkanaa vaan keppiä. Avustusleikkauksia on kohdistettu erityisesti suuriin järjestöihin.

Risikon mukaan Nasima Razmyarin puhe hallituksen vihasta on vastuutonta. ”Se ei ole vihaa. Se on vastuunkantoa”, sanoo Risikko.

Kuka kantaa vastuun, kun järjestöt ajautvat konkurssiin ja Suomeen tulee tuhansia uusia työttömiä, pääasiassa korkeasti koulutettuja naisia. Nähdäänkö ministereitä antamassa tukea näille naisille?

Teksti: Mia Paju

• Avainsanat: hallitus vihaa järjestöjä, järjestöleikkaukset, Nasima Razmyar, Paula Risikko