Susanna Tuominen on poissa
Susanna sai kuolla kotonaan, samassa paikassa kuin aviomies Tomi runsaat viisi vuotta sitten. Susannaa jäivät kaipaamaan sukulaiset ja laaja ystäväpiiri.
Susanna Tuominen o.s. Kemppainen kuoli pitkän sairauden jälkeen 1.7.2025. Kirjaimellisesti hän nukkui hiljaa pois omassa huoneessaan Inkilänhovissa Riihimäellä.
Susanna oli syntynyt Pudasjärvellä 4.9.2069. Perheessä oli äidin ja isän lisäksi häntä ennen neljä tytärtä. Pudasjärvellä hän kävi peruskoulun ja siirtyi sen jälkeen Alavuden Erityisammattikouluun sen kankaankudontalinjalle.
Vuotta aikaisemmin oli samaiseen kouluun puuseppälinjalle hakeutunut myös riihimäkeläinen Tomi Tuominen, joka ihastui suloiseen Susannaan.
Sitä ei Susanna pannut pahakseen, ja eipä aikaakaan, kun Tomin vanhemmat saivat pojaltaan kirjeen, jossa luki: ”Minusta tuntuu, että mä löysin elämäni naisen täältä koulusta. Me olemme Susannan kanssa suunnitelleet naimisiin menoa.”
Kun keväällä Tomin koulu loppui ja Susannallakin alkoi kesäloma, Susannan äiti saikin Tomilta kirjeen, jossa luki mm. ”Kaunis anoppi Irja, päästä Susanna kesäksi rakkaansa luo.” Lupa saatiin, ja Susanna tuli Riihimäelle Kallenpolulle Tomin ja hänen vanhempiensa hankkimaan kaksioon. Susanna jatkoi kuitenkin syksyllä vielä koulua, mutta matkusti joka toinen viikonloppu urhoollisesti ja uskollisesti Riihimäelle.
Hääthän siitä ennen pitkää tuli. Niitä juhlittiin 110 vieraan kanssa Riihimäen Upseerikerholla. Morsian oli suloinen kuin posliininukke röyhelöisessä morsiuspuvussaan.
Susanna ja Tomi olivat tiettävästi Suomen ensimmäinen Down-aviopari, joten heidän liittonsa herätti huomiota, ja heistä kirjoitettiin muun muassa useita lehtijuttuja. Moni muistaa myös heidän rakkaudellisen esiintymisensä A2 Kehitysvammaisillassa kymmenen vuotta sitten.
Susanna ja Tomi kohtelivat toisiaan koko avioliittonsa ajan esimerkillisen kauniisti. Heidän kielenkäytössään sanat ”kultaseni” ja ”rakkkaani” olivat arkipäivää. Hääpäivää he muistivat joka vuosi juhlia kirjallisesti tekemänsä suunnitelman mukaan. Vakiokuvioita olivat häävalssin tanssiminen heti aamupalan jälkeen, juhlalounas Martinassa ja kotiin palattua katsottiin häistä tehty video.
Vuonna 2004 Tuomiset muuttivat Inkilänhovin palvelukodin kauniiseen kolmen huoneen asuntoon. Erityisesti sinne houkutteli hissi, koska Kallenpolun kierreportaat tuntuivat hankalalta. Iloa ja turvaa tuottivat tietysti myös Inkilänhovin moninaiset palvelut.
Työuransa Susanna teki Riihimäen Työkeskuksessa – josta sittemmin käytettiin nimeä Rivakka – erilaisissa kudontatehtävissä ja myöhemmin alihankinnan puolella. Susanna oli työssään tunnollinen, tarkka ja ahkera. Rivakasta löytyi myös paljon hyviä ystäviä.
Hyviä ystäviä löytyi myös harrastuksista. Oivanäyttämö harjoituksineen, esityksineen ja juhlineen oli ikimuistoinen, samoin kuin rumpuryhmä Tom Tom, joka pääsi esiintymään jopa Finlandiatalolle. Susanna toimi aktiivisesti vuosikausia luottamustehtävissä myös Riihimäen Kehitysvammatuki ry:ssä ja Me Itse Riihimäki -ryhmässä.
Susanna sai kuolla kotonaan ja samassa paikassa kuin aviomies Tomi runsaat viisi vuotta sitten. Häntä jäivät kaipaamaan sukulaiset ja monet ystävät.
Sirkka Tuominen
Susannan anoppi
Saatat olla kiinnostunut myös näistä
-
Sanottua, YhdistyksistäMemme toi valon ja vaikutti
Meri Rotola-Pukkila rakasti musiikkia, reissuja, lintujen tarkkailemista ja elämää kaikkineen. Hän puolusti uutterasti esteettömyyttä, saavutettavuutta ja kaikkien oikeutta osallistua.
-
SanottuaTragedioita ja sankaritarinoita – mutta missä on oppimisen ilo?
Tarvitsemme uuden tavan kuvata kehitysvammaisten lasten tiedollista oppimista, sanoo tutkija Erika Sirén. Väitöskirja sukeltaa vanhempien lapsistaan kirjoittamiin elämäkertoihin.
-
Uutiset”Työsuhde antaa enemmän”
Tukiliiton kokemustoimijat ovat toimineet työelämässä monenlaisissa rooleissa palkalla ja ilman palkkaa. Kokemusten vertailussa lopputulos on selvä: oikea työsuhde tuo toimeentulon – ja paljon muuta hyvää.