Tarvitsen apua seksuaalisuuden toteuttamiseen
Seksuaalikasvattaja Raila Riikonen korostaa, että seksuaalisuudessa ei ole mitään häpeämistä. Ei myöskään siinä, että tarvitsee tukea seksuaalisuutensa toteuttamiseen.
Kirjoittaja
Raila Riikonen
Seksuaalikasvattaja
Minulta kysytään usein, otanko avusteisen seksin esiin jo henkilökohtaisen avustajan työhaastattelussa. Itselleni ajatus on täysin vieras. Tavatessani henkilön ensimmäistä kertaa en tiedä hänestä yhtään mitään. Miten siis voisin avata seksielämääni hänelle? Haluaisinko hänet intiimien hetkien todistajaksi? Luottamus välillemme täytyy luoda ensin.
Vaatii paljon, että voi pyytää avustajalta apua aktiiviseen avusteiseen seksiin. Harva avustaja on valmis siihen. Toisaalta itse haluan harvoilta asiaa edes kysyä. Se vaatisi, että minulla ja kumppanillani olisi syvä luottamus avustajaan. Tuntisimme hänet hyvin ja tietäisimme myös hänen arvomaailmaansa asiassa.
Jos vammattomalta kysyttäisiin, kenet hän ottaisi todistamaan intiimejä hetkiään, harva suostuisi ottamaan ketään. Mutta mitä jos se on minulle ainoa keino rakastella kumppanini kanssa?
Näihin asenteisiin ja tunnemyrskyyn törmäsin sen jälkeen, kun esiinnyimme puolisoni kanssa Ylen dokumentissa ”Tarvitsemme apua seksissä”. Sadoissa saamissani viesteissä oli ymmärrystä ja empatiaa mutta myös vihaa ja inhoa.
Kysyttiin, onko oikeudenmukaista, että joku saa apua yhteiskunnan varoista myös seksiin. Tämähän on täysin väärä käsitys. Ketään avustajaa ei palkata vain avustamaan seksissä. Hyvin harvat avustajat tekevät sitä ollenkaan. Kaiken pitää olla yhdessä sovittua ja suostumukseen perustuvaa ‒ vaikka avustaja ei olekaan seksissä osapuoli vaan tilanteiden mahdollistaja.
Läheisyyden ja rakkauden kaipuu on meissä jokaisessa oleva hyvin alkukantainen tarve. Me kaikki olemme ihmisiä, joilla on samanlaiset tarpeet. Me kaikki tarvitsemme myös mahdollisuutta toteuttaa omaa seksuaalisuuttamme. Jostain syystä kuitenkin vammaisuus ja seksuaalisuus on yhdistelmänä monelle käsittämätön ja outo.
Oletko esimerkiksi nähnyt elokuvia, joissa pääosassa on vammainen ihminen, jolla on tavallinen rakkauselämä? Seksikkyyden ihannointi ja vartaloihanteet voivat tuntua erilaisen vartalon omaavasta kaukaiselta ja saavuttamattomalta asialta. Jotkut vammaiset ihmiset luulevatkin myös itse, etteivät seksi ja seksuaalisuus kuulu heille.
”On aika murtaa tabu ja suoda vammaiselle ihmiselle oikea apu ja välineet maailman luonnollisimpaan asiaan.”
Monelle vammaiselle ihmiselle määrätään seksuaalitoimintoihin vaikuttavia lääkkeitä. Lääkäri ei silti välttämättä mainitse näiden sivuvaikutuksia koska kokee tilanteen ja asian oudoksi. Vammainen potilas itse ei aina ymmärrä kysyä.
Asian puheeksi ottaminen on usein jollakin tapaa noloa tai hävettävää molemmille. Olisi hyvä totuttaa kaikki sosiaali- ja terveysalan ihmiset puhumaan aiheesta, joka koskettaa jokaista vammaista ja vammatonta ihmistä.
Toinen esimerkki on palvelusuunnitelma, joka käy läpi vammaisen ihmisen kaikki tarpeet ja toiminnot wc-käyntejä myöten. Kysyykö kukaan, tarvitseeko henkilö apua seksuaalisuutensa toteuttamiseen? Seksuaalisuudesta ei ole pienintäkään mainintaa lomakkeissa.
Vammaisen ihmisen on muutenkin vaikeampi solmia sosiaalisia suhteita. Jotkut heistä päätyvät ostamaan seksipalveluita saadakseen seksikokemuksia.
Sooloseksikään ei ole aina vaivatonta. Passiivisena avustamisena avustaja voi ottaa dildon esiin yöpöydän laatikosta, asettaa sen vammaisen ihmisen käteen ja pestä käytön jälkeen. Toisaalta avustajat ovat sanoneet, että on helpompi avustaa pariskuntaa kuin yksittäistä vammaista ihmistä.
Meitä on monin eri tavoin tukea tarvitsevia ihmisiä, ja saatamme tarvita apua seksuaalisuuden toteuttamiseen. Seksuaalisuudessa ei ole mitään häpeämistä. Se on kaikkien ihmisten oikeus.
Vaikka yhteiskuntamme hyväksyy virallisestikin esimerkiksi samaa sukupuolta olevien suhteet ja avioitumisen, vammaisten ihmisten seksuaalisuus on kuitenkin monille kummajainen. Nyt on aika murtaa tabu ja suoda vammaiselle ihmiselle oikea apu ja välineet maailman luonnollisimpaan asiaan.
Artikkeli kuuluu teemaan (2/7)
Voimaa seksuaalisuudesta
Saatat olla kiinnostunut myös näistä
-
Sanottua
Oikeus oppia läpi elämän
Oikeus oppia koskee meitä kaikkia, sanoo Tukiliiton puheenjohtaja Petri Liukkonen.
-
Sanottua
Uuden ammatin opiskelu ei saa jäädä vain haaveeksi
Tukea tarvitsevien ihmisten osaaminen kannattaisi hyödyntää työmarkkinoilla entistä paremmin, kirjoittaa Hannu Salonpää. Ammattia pitäisi voida myös vaihtaa pitkän elämän aikana.
-
Tarinat
Lätäkköön ajaminen on ihan parasta
Vilma Tirronen nauttii samoista asioista kuin muutkin ikäisensä lapset. Hän tahtoo liikkua itsenäisesti ja tehdä asioita itse. Yhdenvertaiseen osallistumiseen Vilma tarvitsee apuvälineitä ja aikuisten luovaa ajattelua.