”Vanhanakin tarvitsee oman porukan”
Salli Väisänen, 84, ja useat muut iäkkäät asiakkaat käyvät edelleen toimintakeskus Mäkituvassa. Heidän mielestään ikä ei saa missään nimessä olla syy joutua jäämään yksin ja syrjään.
Puinen mölkkypalikka lentää komeassa kaaressa, kun tulee Salli Väisäsen heittovuoro. Hankasalmella sijaitsevan Mäkituvan toimintakeskuksen väki on päättänyt pitää pienen pelitauon ulkosalla.
Sallilla on ikää jo 84 vuotta, mutta hän osallistuu edelleen Mäkituvan toimintaan vähintään yhtenä päivänä viikossa. Kirjomistyöt onnistuvat näppärästi, eikä Salli tarvitse niitä tehdessään edes silmälaseja. Myös retkille ja tapahtumiin hän haluaa ehdottomasti lähteä mukaan.
”Pitäähän ihmisen töitä tehdä. Olin minä kesällä neljä viikkoa lomalla, mutta silloinkin autoin kotona: poimin marjoja ja siivosin”, Salli sanoo.
Hankasalmella syntyneelle Sallille toimintakeskuksen naapurusto on tuttua seutua lapsuudesta saakka.
”Tuolla minä pääsin ripille. Ja nuorempana kävin kirkossa joka sunnuntai”, Salli kertoo ja osoittaa tien toisella puolella sijaitsevaa Hankasalmen kirkkoa.
”Tekemistä pitää saada vähentää omassa tahdissa.”
Lisää nuoruusmuistoja tulvii mieleen.
”Kävin minä kansakoulua, mutta sitten jäin kotiin. Tein peltohommia, metsähommia. Raskaita töitä”, Salli muistelee.
Välillä tie vei töihin ja asumaan Jyväskylään. Salli palasi takaisin Hankasalmelle, kun Mäkituvan toimintakeskus ja sen viereinen asuntola aloittivat toimintansa 1980-luvulla. Nykyään hän asuu perhehoidossa.
Pienet asiat piristävät
Ikääntymiseen Salli suhtautuu realistisesti.
”Siinähän se menee. Päivä kerrallaan. Pitää vaan yrittää tehdä asioita parhaansa mukaan.”
Salli arvelee, että vetreän kunnon salaisuuksia ovat nuoruuden raskaat ulkotyöt ja myöhemmin ahkera lenkkeily. Vielä pari vuotta sitten hän teki päivittäin pitkiä kävelyitä. Jalat ovat alkaneet hieman painaa vasta aivan viime aikoina.
”Ehkä tarvitsen rollaattorin. Sitten voi taas käydä lenkillä”, Salli suunnittelee.
Hän ei malta olla kehaisematta, että mölkyn lisäksi edelleen luonnistuvat myös muut tarkkuutta ja taitoa vaativat pelit.
”Olen minä Mäkituvan virallinen boccia-mestari”, hän mainitsee.
Töiden ja liikunnan lisäksi virkeänä pitävät arjen pienet iloa tuottavat asiat, kuten huolehtiminen omasta ulkonäöstä. Nytkin Sallilla on kynsissä pirteän pinkkiä kynsilakkaa ja hiuksissa aivan uusi sähäkkä kampaus: lyhyt ja mustaksi värjätty.
”Hermostuin pitkään tukkaan ja menin parturiin. Sanoin, että poikki vaan”, Salli kertoo.
Iloa elämään tuovat myös eläimet. Salli rakastaa erityisesti kissoja ja koiria. Kotona perhehoidossa riittää seurattavaa kolmen koiran touhuissa.
”Yksi on iso, yksi keskikokoinen ja yksi ihan pieni. Se tykkää tulla syliin.”
Uhkana mökkihöperyys
Salli Väisänen ei suinkaan ole Mäkituvan ainoa virallisen eläkeiän ohittanut asiakas. Useat heistä ovat osallistuneet toimintaan sen alkamisesta eli vuodesta 1984 lähtien.
Ulos kokoontuneen mölkkyporukan jaettu ja ehdoton mielipide on, ettei 63 tai 65 ikävuoden ylittyminen saa missään nimessä olla syy joutua pois mieleisestä ja tutusta toiminnasta.
”Täällä ovat kaikki kaverit. Mitä me sitten tekisimme ja kenen kanssa, jos tänne ei voisi enää tulla?” he ihmettelevät.
”Täällä ovat kaikki kaverit.”
”Yksin kotona neljän seinän sisällä tulee hetkessä mökkihöperöksi”, kuuluu Viljo Hännisen karun realistinen arvio.
Kaikkien mielestä taannoisten koronasulkujen aikana kävi selväksi, millä tavoin yksinäisyys ja eristäytyminen vaikuttavat hyvinvointiin.
Ari Mikkelsson jatkaa, ettei raha ole koskaan ollut hänelle tärkein motiivi käydä Mäkituvassa. Itsekseen kotona ei yksinkertaisesti riitä mielekästä tekemistä kaikiksi valveillaolon tunneiksi.
”Vaikka kyllä täällä alkuaikoina paiskittiin töitä välillä ihan tosissaan. Minäkin hakkasin aina syksyllä kangaspuita hiki hatussa tasan yhdeksästä kolmeen, kun piti saada asiakkaiden tilaamat matot valmiiksi jouluksi. Silloin oli kova komento, nykyään onkin rentoa”, Ari sanoo nauraen.
Perinteet siirtyvät
Pitkän linjan mäkitupalainen Maija Hämäläinen kommentoi niin ikään, että parasta toiminnassa ovat seura ja yhdessä toisten kanssa oleminen.
Johanna Nikonen puolestaan kuuluu Mäkituvan nuorempaan kaartiin. Hänen mielestään eri sukupolvien kohtaamisesta seuraa paljon hyvää.
”On kiva, kun nämä konkarit kertovat juttua menneiltä vuosilta. Ja Maija esimerkiksi on siirtänyt minulle leipomistaitoja. Olen oppinut Mäkituvan oman tiikerikakun reseptin”, Johanna kertoo.
Tästä päästäänkin naurunremakan säestyksellä muistelemaan yhdessä sitä kertaa, kun miehet lisäsivät kakkutaikinaan yhdeksän ruokalusikallisen sijasta yhdeksän desilitraa vettä.
”Laihaa oli taikina. Mutta syödyksi sekin kakku kai tuli.”
Millä tavoin mäkitupalaisten mielestä tukea tarvitsevan ihmisen siirtymisen eläkkeelle sitten tulisi hoitaa?
”Ei saa laittaa kaikkea kerrasta poikki. Päästä siinä rupeaa vippaamaan. Pitää saada pikku hiljaa ja omassa tahdissa vähentää tekemistä. Tämä pitäisi Helsingin-herrojenkin ymmärtää”, Ari Mikkelsson tiivistää kaikkien tunnot.
Järkevä linja
Mäkituvassa ohjaajana työskentelevä Helena Malassu kiittelee Hankasalmen kunnan aikoinaan tekemää päätöstä, ettei toimintakeskuksen asiakkuus automaattisesti pääty eläkeiän täytyttyä.
”Hiukan jännitti sote-uudistuksen tullessa voimaan, muuttaako uusi hyvinvointialue tätä linjaa. Mutta onneksi saimme jatkaa tuttuun tapaan.”
Hän korostaa, että monelle asiakkaalle Mäkitupa on elämässä aivan keskeinen yhteisö. Osa heistä asuu itsenäisesti ja yksin.
”Joskus täälläkin on kokeiltu tukea tarvitsevien ikääntyvien integroimista niin sanotusti tavallisiin vanhuspalveluihin. Mutta ne eivät korvaa omaa porukkaa.”
Myös ohjaajan näkökulmasta on rikkaus, että ryhmän ikähaitari ulottuu parista kymmenestä ikävuodesta lähes yhdeksänkymppisiin.
”Meidän konkarimme ottavat nuoremmat sydämellisesti vastaan ja huomioon. Salli esimerkiksi on aina innokkaasti ja ystävällisesti valmis perehdyttämään muita. Minutkin tänne töihin ensimmäisen kerran tullessani nimenomaan Salli opasti talon tapoihin”, Helena Malassu sanoo.
Samalla siirtyvät tarinat talon ja siihen kuuluneiden ihmisten historiasta. Ensi vuonna muisteluihin on erityistä aihetta, kun Mäkitupa täyttää 40 vuotta.
”Sitten leivotaan kakku, jossa on ainakin 40 kerrosta – ja oikein paljon rähmää välissä”, kaikki lupaavat yhdessä.
TEKSTI Mari Vehmanen
KUVAT Laura Vesa
Artikkeli kuuluu teemaan (2/6)
Aktiivinen arki
Saatat olla kiinnostunut myös näistä
-
TarinatLauluja arjen rosoiselta puolelta
Viivi Laakso rakastaa suomen kieltä, kirjoittamista ja musiikkia. Hän haluaa kertoa tarinoita ihmisistä, jotka eivät kuulu suomalaisen yhteiskunnan lottovoittajiin.
-
Tarinat”Rahan riittäminen ahdistaa”
Helsinkiläinen Pauliina haluaisi ehdottomasti tehdä mieluummin töitä kuin hakea työkyvyttömyyseläkettä. Nyt asumistuen leikkaukset ja hintojen nouseminen kuitenkin pelottavat.
-
Tarinat”Palkkaa voi itse vaatia”
Jarkko Karhapää onnistui muuttamaan avotyönsä palkkatyöksi. Työt pesulassa pysyivät samoina kuin ennenkin, mutta arjessa on nyt uutta pelivaraa aiempaa suurempien tulojen ansiosta.