26.1.2026

Oikeudet, Uutiset

Pakkomuuttoja ja turvattomuuden lisääntymistä

Hyvinvointialueiden tekemät muutokset asumispalveluihin herättävät huolta eri puolilla Suomea. Tukiliitto on saanut yhteydenottoja, jotka koskevat esimerkiksi pakkomuuttoja ja asumisen tuen vähentämistä.

Hyvinvointialueiden kireä taloustilanne tuntuu monien muiden palveluiden tavoin myös tukea tarvitsevien ihmisten asumisessa. Tämä on huomattu Tukiliiton lakineuvonnassa. Noin joka neljäs lakineuvontaan tuleva kysymys koskee nimenomaan asumista.

”Asumisen maksut ovat epäselviä ja korkeita. Esimerkiksi vuokrat ja asiakasmaksut ovat nousseet kohtuuttomasti”, vammaispalveluiden asiantuntija Anne Saarinen kertoo yhteydenottojen sisällöstä.

Lakineuvontaan on kerrottu tapauksista, joissa asumiseen on tehty suuria muutoksia kuulematta ihmisiä itseään. Palvelut ovat saattaneet muuttua tai vähentyä yllättäen ilman, että asiakkaan oma tilanne tai tarpeet ovat muuttuneet mitenkään.

Ihmisiä on esimerkiksi muutatettu kauas läheisistään ja arjen tutuista ympäristöistä. Taustalla on saattanut olla hyvinvointialueen päätös käyttää ainoastaan itse tuottamiaan palveluihin.

”Talous edellä tehdään nopeita muutoksia, jotka tulevat myöhemmin kalliiksi. Hankintakäytännöt ohjaavat palvelujen järjestämistä niin vahvasti, että asiakas unohtuu”, Anne Saarinen kuvailee.

Hänen mukaansa tällaisiin tilanteisiin voi varautua ennalta miettimällä omia tai läheisen tarpeita ja hankkimalla perustietoa asumisen tuen palveluista ja oikeuksista. Lainsäädäntö ei läheskään aina ole syvällisesti tuttua vammaispalveluiden työntekijöille.

Anne Saarinen kannustaa myös hakemaan muutoksia jo tehtyihin päätöksiin. Elleivät säästösyistä tehdyt päätökset perustu lakiin, muutoksenhaku voi mennä läpi. Ihmisoikeuskeskuksen selvityksen mukaan alle puolet vammaispalvelujen asiakkaista hakee saamaansa päätökseen muutosta silloinkin, kun ei pidä sitä oikeana. Apua saa esimerkiksi sosiaaliasiavastaavalta, oikeusaputoimistosta tai Tukiliiton lakineuvonnasta.

Tässä jutussa kerrotaan kahdesta tapauksesta eri puolilta Suomea.

”Ei mahdollista valittaa”

Pakkomuutto – tällä termillä isä Heikki kutsuu suunnitelmia, joita Itä-Uudenmaan hyvinvointialue on tehnyt hänen aikuisen poikansa Markon asumisesta. Molempien nimet on muutettu tähän juttuun, sillä isää huolettavat julkisuuden mahdolliset vaikutukset pojan saamiin palveluihin.

Marko on asunut pitkään ryhmäkodissa, joka nyt aiotaan sulkea ja yhdistää toiseen yksikköön. Heikki-isän mukaan eräs tyrmistyttävimmistä piirteistä koko prosessissa on ollut se tapa, jolla hyvinvointialue on muutoksista viestinyt.

”Jotain huhuja oli kuulunut, mutta mitään varmaa ei tiedetty. Sitten tuli kutsu infotilaisuuteen. Siellä yksiköiden yhdistäminen ilmoitettiin jo päätettynä asiana, josta ei ole mahdollista valittaa”, isä kertoo.

Hänen mukaansa asukkaita, läheisiä tai palveluiden henkilökuntaa ei kuultu millään tavalla asiaa valmisteltaessa. Lisäksi hyvinvointialueen esittämät perustelut eivät isän mielestä pidä paikkaansa.

”Syiksi on kerrottu puutteet nykyisten tilojen esteettömyydessä ja sisäilmaongelmat. Molemmat ovat nähdäkseni tekosyitä. Todellisuudessa halutaan säästää henkilöstöresursseja eli rahaa.”

Omakotitalosta laitosmaiseen asumiseen

Markon nykyinen ryhmäkoti sijaitsee omakotitalossa, ja asukkaina on pieni joukko toisiinsa tottuneita ja rauhallisia miehiä. Isän mielestä sekä viihtyisyys että turvallisuus heikkenevät muutoksessa.

”Uudet tilat ovat laitosmaiset: pitkä käytävä ja huoneita sen varrella. Asukkaisiin kuuluu toisin kuin aiemmin myös haastavasti käyttäytyviä henkilöitä ja molempia sukupuolia. Tämä kaikki lisää nähdäkseni levottomuutta.”

Isän mukaan tähän mennessä on käynyt selväksi, että Marko hyötyy nimenomaan rauhallisesta ja ennakoitavasta asumisympäristöstä. Muutama vuosi sitten Markon ryhmäkodissa oli levottomuusongelmia, jotka saatiin lopulta ratkaistua. Nyt sama virhe uhkaa isän mielestä toistua. Muiden asukkaiden läheiset ovat kertoneet hänelle samansuuntaisista huolistaan.

Marko itse ei kommunikoi puhuen. Hän kuitenkin seuraa tarkasti keskusteluita ja pystyy viestittämään tunnetiloistaan läheisille ihmisille. Isän mukaan poika ei selvästikään ole mielissään, kun puheeksi tulee lähtö uuteen kotiin.

Heikin käsityksen mukaan niin ikään henkilökunta jakaa läheisten ja asukkaiden epäilykset yksiköiden yhdistämisen vaikutuksista.

”Hekään eivät toivo muuttoa. Mutta työntekijät ovat tietenkin vaikeassa välikädessä eivätkä voi tai uskalla puhua vapaasti.”

Haavoittuva ryhmä

Heikkiä on jäänyt prosessissa häiritsemään monikin asia. Hän ei usko, että rahaa edes välttämättä säästyy yksiköitä yhdisteltäessä ja asukkaita siirreltäessä.

”Tässä pystytään nyt ilmeisesti vähentämään yhden yövuorossa olevan työntekijän verran. Onko se kovin kannattavaa, jos uusi järjestely osoittautuu toimimattomaksi ja joudutaan taas etsimään uusia koteja ihmisille?” Heikki ihmettelee.

Eniten häntä on harmittanut hyvinvointialueen tapa sivuuttaa kokonaan vammaispalvelulaissa määritelty velvoite ottaa huomioon vammaisen ihmisen omat toiveet asumisen tuen järjestämisessä.

”Tuntuu, että tässä on nähty haavoittuva porukka, jonka palveluita on helppo heikentää. Asukkaat eivät itse pysty pitämään meteliä asioistaan. Läheiset taas ovat monella jo iäkkäitä, joten hekään eivät enää jaksa nousta barrikadeille.”

Heikki kannustaa tukea tarvitsevien ihmisten läheisiä seuraamaan valppaasti, mitä asumis- ja muissa palveluissa juuri nyt tapahtuu.

”Olkaa varovaisia ja puuttukaa nopeasti epäilyttäviltä kuulostaviin suunnitelmiin. Tehkää muistutus tai valitus, jos hiukankin tuntuu olevan tarvetta. Auttaa myös muita, kun mielipide tulee virallisesti kuuluviin mahdollisimman monelta.”

Ensin levisivät huhut

Satakunnassa huolta ovat herättäneet heikennykset asumisen tuessa. Hyvinvointialue on päättänyt muuttaa kolme autetun asumisen yksikköä yhteisölliseksi asumiseksi. Eräs konkreettinen seuraus tästä on, ettei henkilökuntaa ole enää paikalla öisin.

Vammaisneuvoston puheenjohtaja Soile Ojala-Seppä kertoo, että kahdessa näistä kolmesta yksiköstä tuen vähentämisen uskotaan sujuvan ilman merkittäviä ongelmia.

”Harjavallan ja Eurajoen yksiköt ovat rivitaloja, joiden naapurissa on aina henkilökuntaa paikalla ympärivuorokautisen tuen yksiköissä. Sen sijaan Kokemäen Kajastuksessa muutos vaikuttaa kyseenalaisemmalta, sillä se sijaitsee erillään muista palveluista.”

Vammaisneuvosto jätti hyvinvointialueelle kannanoton Kajastuksen tilanteesta.

Soile Ojala-Seppä sanoo, että prosessissa on ollut monia erikoisia yksityiskohtia. Ilmoitus muutoksesta tuli Kajastuksen asukkaille, heidän läheisilleen ja yksikön henkilökunnalle täytenä yllätyksenä. Ensin tieto levisi suusta suuhun, kunnes hyvinvointialue vahvisti huhujen pitävän paikkansa.

Tämän jälkeen läheiset saivat kutsun keskustelutilaisuuteen. Eriävien näkemysten esittämiseen ei kuitenkaan tilaisuudessa ollut enää mahdollisuutta. Läheisille ilmoitettiin muutoksen tarkka päivämäärä ja kerrottiin, ettei päätökseen voi enää vaikuttaa.

Yksinäiset yöt huolettavat

Soile Ojala-Seppä korostaa, että Kajastuksen jokaisella asukkaalla on palvelupäätös autetun asumisen tarpeesta. Nimenomaan tällä perusteella he ovat ohjautuneet yksikön asiakkaiksi.

”Vammaispalvelujen vastuualuejohtajan mukaan kaikki asukkaat on kartoitettu ja saatu näin tieto, että he pärjäävät yhteisöllisessä asumisessa.”

Soile Ojala-Sepän mukaan läheiset ja henkilökunta eivät ole vakuuttuneita kartoituksen tuloksista. Omaisia ei kuultu. Lisäksi henkilökunta on kertonut, ettei kartoitusta käynyt kukaan tekemässä paikan päällä Kajastuksessa.

”Vaikka vedottaisiinkin asukkaiden itsemääräämisoikeuteen, niin eihän tämä näin voi mennä. Valtava vastuu pannaan tukea tarvitseville ihmisille itselleen ja heidän väitetyille sanomisilleen”, Soile Ojala-Seppä toteaa.

Henkilökunta on kertonut pelkäävänsä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jos yksikössä vaikkapa tulee yöllä palohälytys. Moni työntekijä on Soile Ojala-Sepän mukaan sanonut, että olisi kauheaa sulkea ovi kello 21 takanaan ja jättää asukkaat keskenään yöksi.

”Huolet on kuitattu sanomalla, että voihan jokaisen kotonakin sattua kaikenlaista ja että asukkaat pärjäävät kyllä. Lisäksi on väitetty, että palvelut ylipäänsä ovat Satakunnassa liian raskaita.”

Vammaisneuvosto äänitorveksi

Muutoksen ilmoitettu ajankohta on jo mennyt, mutta toistaiseksi siirtyminen yhteisölliseen asumiseen ei ole toteutunut. Soile Ojala-Seppä uskoo, että viivästys johtuu vammaisneuvoston kannanotosta ja asian maakuntalehdessä saamasta julkisuudesta.

”On ilmoitettu, että homma viedään maaliin ennemmin tai myöhemmin. Joka tapauksessa on jouduttu myöntämään, etteivät tällaiset prosessit onnistu ihan sormia napsauttaen.”

Soile Ojala-Seppä toteaa, että isot muutokset tärkeissä arjen palveluissa pitäisi hoitaa toisin. Aivan ensimmäiseksi tulisi keskustella asiakkaiden itsensä ja myös heidän läheistensä kanssa.

Myös hyvinvointialueen päättäjille jää Ojala-Sepän mukaan usein rooli jo tehtyjen päätösten kuittaajina. Hän itse istuu vammaisneuvoston lisäksi aluevaltuustossa.

”Meille valtuutetuillekin tieto monista virkamiesten jo loppuun viemistä asioista lävähtää eteen vasta lehdestä. Ja sitten kansalaiset ihan oikeutetusti soittelevat ja kyselevät, miksi te näin huonoja päätöksiä teitte.”

Satakunnassa runsaasti kritiikkiä ovat herättäneet esimerkiksi omaishoitajien palkkioiden leikkaukset ja työosuusrahan poisto. Kohun saattelemana suunnitelma työosuusrahan lopettamisesta peruttiin toistaiseksi.

Juuri tällaisten ja monien muiden asioiden valmisteluun pitäisi Soile Ojala-Sepän mielestä ottaa vammaisneuvosto mukaan jo varhaisessa vaiheessa. Hän kannustaa tukea tarvitsevia ihmisiä läheisineen käyttämään vammaisneuvostoja vaikuttamiskanavinaan ja äänitorvinaan.

”Juuri sitä varten me vammaisneuvostoissa olemme. Emme vie yksittäisten henkilöiden asioita eteenpäin, mutta vaikutamme laajemmin. Ottakaan siis rohkeasti yhteyttä puheenjohtajaan tai jäseniin heti, kun jokin palveluissa mietityttää.”

Soile Ojala-Sepän mukaan moni pelkää, että epäkohtien esiin nostaminen vaikuttaa oman läheisen saamiin palveluihin. Tämänkin vuoksi yhteinen vaikuttaminen vammaisneuvoston kautta on turvallisempaa.

”Hyvinvointialueiden alku on ollut monissa asioissa uuden luomista tyhjästä. Mutta toivottavasti asiat alkavat selkiytyä. On vain jaksettava pitää ääntä epäkohdista.”

TEKSTI Mari Vehmanen
KUVAT Laura Vesa

• Avainsanat: asuminen, asumispalvelut, hyvinvointialue, oikeudet