15.9.2025

Sanottua

Hyvän mielen lähettiläs on poissa

Veijo Nikkanen (15.9.1970–10.9.2025) on poissa. Häntä jäävät kaipaamaan läheiset ystävät, työyhteisö sekä suuri joukko tutuiksi ja ystäviksi tulleita ihmisiä ympäri Suomen.

Veijo Nikkanen tuli töihin Tukiliittoon vuonna 1996 nuorena pitkähiuksisena historian opiskelijana. Hänen mutkaton pitkänhuiskea olemuksensa ja lempeä hymynsä tulivat tutuiksi Tulppaanitalon käytävillä, kursseilla ympäri Suomea ja verkon välityksellä.

Ensimmäisinä työvuosinaan Veijo järjesti teema- ja harrastekursseja erityisesti Mieslahden opistolla Kainuussa. Kelan aikuisille tarkoitetut kuntoutuskurssit olivat usean vuoden ajan hänen työtään. Isoimman työuran hän kuitenkin teki tietotekniikan opetuksen parissa. Hän opetti sekä meitä työkavereita että lukuisia ryhmiä käyttämään tietotekniikan suomia mahdollisuuksia hyödyksi. Veijon kursseilla harjoiteltiin myös kirjoittamista. Iloiset kirjailijat -ryhmän julkaisema Elämän vuodenajat -runokirja koostuu kehitysvammaisten ihmisten kirjoittamista runoista, ajatuksista ja tarinoista. Veijon kokoamat selkokieliset tietotekniikkaoppaat ovat edelleen asian ytimessä.

Vakava sairaus vei Veijon sairauseläkkeelle pari vuotta sitten. Tyhjentäessämme Veijon työvuosien kerrostumia hänen työpisteeltään, hymyilimme useasti ja välillä vähän hermostuimmekin. Hän piti kovasti asioiden keräämisestä ja säilyttämisestä, sillä saattoihan niitä vielä joskus tarvita. Hänen tapoihinsa kuului myös yhdistää erilaisia asioita toisiinsa, kuten Kaulin ja näppäimistö -kurssi sen osoittaa.

Veijo asui lähellä Tulppaanitaloa ja riensi useammin kuin kerran auttamaan avaimetonta kollegaa – oli sitten ilta tai viikonloppu. Kukaan ei muista hänen koskaan kieltäytyneen auttamasta.

Hän oli kaikille kohtaamilleen ihmisille rohkaiseva, kannustava ja lähestyttävä. Hän jaksoi jutella ja kuunnella, ja teki sitä paljon, kun hänen ympäri Suomea kohtaamansa ihmiset soittelivat. Hänen lämmin huumorinsa auttoi ihmisiä rankoistakin tilanteista eteenpäin.

Viimeisinä työvuosinaan Veijo toimi työntekijöiden luottamushenkilönä. Hän pystyi neuvottelemaan rakentavasti vaikeissakin paikoissa ja löytämään tilanteissa positiivisia puolia. Positiivisuus on ehkä se päällimmäinen asia, jonka me hänestä muistamme: aina löytyy ratkaisuja, aina on jotain hyvää. Ja pullaa kannattaa syödä niin on hyvä mieli.

Saimme kulkea hänen kanssaan tämän pitkän vaiherikkaan matkan työkavereina ja ystävinä.

Lea Vaitti, Pia Henttonen ja Anne Vuorenpää
& kaikki Tukiliiton työkaverit

. . .

Veijo,
ihmisrakas ja sosiaalinen ihminen.
Hyvä tietokoneen käyttäjä ja runojen tekijä.
Rakastava,
ihmisten kanssa toimeen tuleva.
Muistan lämmöllä häntä.
Opetti tekemään runoja.

Irmeli Vuotila

. . .

Oi täyttäkäämme tämä kostea syyspäivä jollain,
mikä piristäneekään.

Ajattele jotain kaunista.
Ajattele, että joku rakastaa sinua,
että joku ajattelee sinua lämmöllä,
että hän välittää sinusta todella.

Ole rakastettu, se lämmittää syksylläkin.

Ragnar Lefrén (Iloiset kirjailijat -ryhmän julkaisusta Elämän vuodenajat)

. . .

KUVA on rajattu Mari Hakolan valokuvasta. Veijo valokuvasi paljon ja päätyi harmillisen harvoin itse kameran eteen. Kuva on työntekijöiden pikkujoulusta 2016, jossa kaikki pukeutuivat joksikin elokuvahahmoksi. James Bondina Veijon pukeutumistyyli poikkesi huomattavasti normaalista.

• Avainsanat: muistokirjoitus