26.9.2025

Sanottua

Työllistyminen onnistuu, kun tuki on yksilöllistä

Keinoja auttaa ihmisiä työelämään kyllä on – ne vain pitää ottaa käyttöön. Työnhakijan tukena tulisi olla henkilökohtainen koordinoija, kirjoittaa Paula Risikko.

Kirjoittaja

Paula Risikko

Eduskunnan 1. varapuhemies, terveystieteiden tohtori

Yhteiskuntamme haasteisiin ei vastata siten, että pienikin puute työkyvyssä johtaa pois työmarkkinoilta. Jokaisella on oikeus tehdä työtä ja osallistua yhteiskuntaan tasa-arvoisena toimijana.

Oikeus työhön on taattava myös heille, joiden työkyky on alentunut mutta halu jatkaa työntekoa on säilynyt. Oikeus ja mahdollisuus työhön on tärkein keino köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisessä.

Eläke ja ansiot helpommin yhteen

Suomessa oli viime vuonna noin 180 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa henkilöä. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy noin 20 000 henkilöä vuosittain, heistä noin 5 000 osatyökyvyttömyyseläkkeelle.

Hyvin moni näistä ihmisistä haluaisi todellisuudessa tehdä työtä.

Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan tehtävä on edistää työllistymistä ja pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Osatyökykyisten ihmisten työllistyminen on tärkeä osa hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamista. Työ- ja elinkeinoministeriössä toimiikin työryhmä, jonka tehtävänä on edistää vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työllisyyttä.

Osatyökykyisyys ja huoli toimeentulosta kulkevat käsi kädessä. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt hankkeen, jonka tavoitteena on valmistella tarvittava lainsäädäntö työkyvyttömyyseläkkeen ja työansioiden yhteensovittamiseksi. Näin halutaan helpottaa osatyökykyisten osallistumista työelämään. Lisäksi kehitetään moniammatillisia työllistämispalveluja.

Pirstaleinen järjestelmä

Kun aikoinaan toimin sosiaali- ja terveysministerinä, kehitimme sosiaali- ja terveysministeriössä Osatyökykyiset työelämään -hankkeessa konseptia, jonka tavoitteena oli auttaa osatyökykyisiä ihmisiä jatkamaan työssä tai työllistymään. Mielestäni tuon hankkeen tuloksia kannattaa hyödyntää tänäkin päivänä kunnissa. Nimenomaan kunnat vastaavat nykyään työllisyyspalveluista ja myös osasta työttömille maksetuista tuista.

Toimintakonsepti perustui siihen, että moninaisia palveluja, sosiaaliturvaa ja muita tukimuotoja sovitettiin yhteen yksilöllisesti. On olemassa monia tapoja korjata tai kompensoida puutteita työkyvyssä. Koulutuksen, kuntoutuksen, terveydenhuollon, sosiaalivakuutuksen ja työvoimapalvelujen tarjoama keinovalikoima on laaja.

Juuri apukeinojen moninaisuus on kuitenkin yksi nykyjärjestelmän ongelmista: kokonaisuuden osat toimivat usein toisistaan erillisinä. Tukimuodot täytyy tuntea, ja ne pitää osata räätälöidä oikea-aikaiseksi, saumattomaksi ja yksilölliseksi palveluketjuksi.

Myös työnantajat voivat tehdä paljon. Työskentelyoloja voidaan muuttaa, työtehtäviä muokata ja työaikaa säädellä. Työterveyshuolto, kuntoutus ja koulutus tarjoavat keinoja kohentaa työkykyä ja osaamista. Työnantaja voi saada tukea kuntoutuksen ja työjärjestelyjen kustannuksiin. Sosiaaliturva mahdollistaa myös osa-aikaista työskentelyä.

Kuka ottaa kopin?

Osatyökykyiset työelämään -hankkeessa kehitetty konsepti perustui tukitoimien tehokkaaseen ja oikea-aikaiseen käyttöön. Keskeistä oli vastuiden määrittely. Kuka vastaa mistäkin, ja mikä taho ottaa niin sanotusti kopin ihmisestä? Hankkeessamme osatyökykyisen henkilön tukena oli henkilökohtainen työkykykoordinaattori. Hän suunnitteli yksilöllisen palvelukokonaisuuden.

Vastaavanlainen koordinoija tulisi nytkin olla tarjolla kuntien työllisyyspalveluissa. Koordinoija räätälöisi eri palveluista, koulutuksesta ja tukimuodoista toimivan kokonaisuuden yhdessä osatyökykyisen henkilön itsensä kanssa.

Keinoja on. Ne vain pitää ottaa käyttöön.

• Avainsanat: palkkatyö, työelämä