28.2.2026

Oikeudet, Uutiset

Oikeuksien polkeminen näkyväksi

Kehitysvammaisten Tukiliiton vetoomus vaatii, että tukea tarvitsevat ihmiset saavat heille lain mukaan kuuluvat palvelut. Tällä hetkellä oikeuksia rikotaan räikeästi. Vetoomus allekirjoituksineen luovutetaan seuraavan hallituksen sosiaali- ja terveysministerille.

Kehitysvammaisten Tukiliitto kutsuu kaikkia kansalaisia mukaan vetoomukseen, joka vaatii vammaisten ihmisten oikeuksien kunnioittamista. Tällä hetkellä moni jää ilman palveluita, jotka heille laillisesti kuuluisivat. Vetoomus muistuttaa, että vammaispalvelulain mukaan tarve ratkaisee palveluiden sisällön ja määrän.

Tukiliitto on kerännyt tosielämän karuja kokemuksia, joita on vaikea uskoa todeksi. Moni tukea tarvitseva ihminen on huomannut arjessaan, että tällä hetkellä palveluita vähennetään rajusti. Usein kyseessä on hyvinvointialueen yksipuolinen päätös, joka pyrkii ennen kaikkea säästöihin. Päätös tehdään monesti jopa ilman lain vaatimaa asiakkaan mielipiteen huomioonottamista tai itsemääräämisoikeuden kunnioittamista.

Tukiliiton varainhankinnan päällikkö Outi Jokilehto toivoo, että mahdollisimman moni allekirjoittaa vetoomuksen.

”Viime vuosi näytti, miten häikäilemättömästi lakeja jätetään noudattamatta. Nyt on aika osoittaa päättäjille, että jokaisen ihmisen oikeudet ovat tärkeitä meille suomalaisille. Mitä useampi on mukana, sitä paremmin meitä kuunnellaan”, Outi Jokilehto painottaa.

Vetoomus allekirjoituksineen luovutetaan keväällä 2027 seuraavan hallituksen sosiaali- ja terveysministerille.

Päättäjät tietämättöminä

Vammaispalveluiden asiantuntija Anne Saarinen Tukiliitosta vahvistaa, että vetoomus on ajankohtainen juuri nyt. Tukea tarvitsevien ihmisten oikeudet rapautuvat enemmän kuin koskaan ennen.

”Heikennyksiä tehdään samaan aikaan eri tahoilla. Eduskuntaa myöten perus- ja ihmisoikeuksia poljetaan talousperustein. Tässä tilanteessa jokaisen kansanedustajan, alueellisen päättäjän ja viranhaltijan näkemyksellä on merkitystä”, Anne Saarinen tähdentää.

Hänen mukaansa aluevaltuutetut ja johtavat viranhaltijat eivät esimerkiksi aina tiedä, että YK:n vammaissopimus on sitovaa kansallista lainsäädäntöä myös hyvinvointialueen toiminnassa ja kouluissa. Valtionhallinnon tehtävänä olisi varmistaa, että vammaissopimus tunnetaan ja että se toteutuu. Käytännössä tähän ei osoiteta mitään resursseja.

Anne Saarisen mukaan yksittäiset perheet eivät aivan ymmärrettävästi uskalla puolustaa oikeuksiaan. Omaiset pelkäävät, että tukea tarvitseva läheinen joutuu kärsimään ongelmien esiin nostamisesta huonona kohteluna tai palveluiden heikentymisenä.

”Samaan aikaan järjestöjen työtä oikeuksien edistämiseksi aiotaan leikata, vaikka se on monille käytännössä ainut keino saada ongelmia kuuluviin turvallisesti. Kuka siis jatkossa voi olla äänessä ihmisen asiassa, jos hän ei itse pysty?”

Anne Saarisen mukaan vetoomuksen allekirjoittamalla voi tukea pyrkimystä muuttaa suunta tulevina vuosina.

Uskomatonta mutta totta

Vetoomuksen tueksi Tukiliitto on kerännyt viime vuosilta tosielämän tarinoita oikeuksien polkemisesta. Kokemuksiaan kertoneiden henkilöllisyydet ovat Tukiliiton tiedossa, ja tapahtuneista asioista on runsaasti dokumentteja. Nimiä tai tarkkoja paikkakuntia ei kerrota yksityisyyden suojelemiseksi.

Ville käytti vuosien ajan kuljetuspalvelua, jotta pääsi käymään harrastuksessaan bändikerhossa. Yllättäen hyvinvointialue lopetti palvelun, koska Ville pystyy kävelemään tietynmittaisen matkan. Hyvinvointialueen tulkinnan mukaan Ville voi näin ollen käyttää julkista liikennettä.

Todellisuudessa hän ei pysty kulkemaan lyhyttäkään matkaa yksin kävellen tai julkisessa liikenteessä. Hän ei osaa nousta oikeaan bussiin tai jäädä pois oikealla pysäkillä. Kulkemiseen ei ole käytettävissä avustajaa.

Päätöksen takia Ville joutuu ilman läheisten apua lopettamaan itselleen rakkaan harrastuksen. Hyvinvointialueen tulkinta kuljetuspalvelun epäämisen perusteista on laiton.

Satu tarvitsee runsaasti tukea arjessa. Hän ei osaa suunnitella yksin, miten hoitaa kotiaan, ruokailujaan tai terveyttään tai mitä tehdä vapaa-ajalla. Näihin asioihin hän sai tarvitsemansa tuen aiemmassa kodissaan asumisyksikössä. Satu oli onnellinen ja hyvinvoiva.

Pari vuotta sitten hyvinvointialue kuitenkin halusi Sadun muuttavan omaan vuokra-asuntoon. Satu vastusti ajatusta mutta koki, ettei vaihtoehtoja ei ollut. Hänelle myös luvattiin tutun ohjaajan tuki uuteen kotiin aamuin illoin. Hän muutti vuokra-asuntoon.

Viime vuonna Sadulle kerrottiin, että uuden vammaispalvelulain myötä ohjausta kotiin ei enää tarjota. Yksilöllistä tarvetta ei huomioitu, eikä vaihtoehtoa tarjottu. Nyt Satu ei saa enää minkäänlaista apua omassa vuokra-asunnossa asumiseen.

Satua pelottaa, ja hänellä on selkeitä masennus- ja ahdistusoireita. Ilman asumisen tukea jääminen on myös selkeä turvallisuusriski.

Apu lapsen öihin väheni

Alle kouluikäiseltä lapselta lopetettiin riittävä hoitoapu. Hän tarvitsee ympärivuorokautista huolenpitoa.

Suuresta tarpeesta huolimatta vanhemmat saavat hoitoapua enää vain muutamana yönä kuukaudessa. Käytännössä jompikumpi vanhempi valvoo jatkuvasti yöt lapsen kanssa, ja tämä tilanne jatkuu kenties vuosikausia.

Vuoden alussa voimaan tullut vammaispalvelulaki nimenomaan korostaa, että vammaiselle lapselle on järjestettävä kotiin yksilölliset tarpeet huomioiva apu ja tuki. Näin lapsi pystyy tuen tarpeesta riippumatta asumaan oman perheensä kanssa.

Pekka työskentelee hyllyttäjänä ruokakaupassa. Hän ei saa työstään palkkaa vaan työosuusrahaa. Pekan työosuusraha on hänen onnekseen suurin mahdollinen eli 12 euroa päivässä, mikä on silti vähemmän kuin tavanomainen lounaan hinta. Lisäksi Pekalle tulee kuluja töihin kulkemisesta julkisessa liikenteessä.

Käytännössä Pekka siis joutuu maksamaan siitä, että saa käydä töissä. Avotyöntekijä ei saa työstään työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Hänellä ei ole oikeutta työterveyshuoltoon tai palkalliseen lomaan. Moni tekee avotyötä vuosikausia.

Ovatko nämä ja monet muut tarinat sinunkin mielestäsi väärin?

• Avainsanat: oikeudet, palkkatyö, palvelut, YK:n vammaissopimus