17.12.2025

Oikeudet

Onnistunut tuki vaatii koulukulttuurin muutosta

Uusi laki haluaa tuoda kouluihin entistä joustavampaa tukea, joka vastaa lasten yksilöllisiin tarpeisiin. Opetusneuvos Jukka Vetoniemi kertoo, että onnistuminen tässä riippuu opettajista ja ennen kaikkea koulujen johtajista.

Aiemmasta oppimisen ja koulunkäynnin kolmiportaisen tuen mallista luovuttiin, koska se oli byrokraattinen ja aiheutti opettajille liikaa paperityötä. Oppilaat eivät tulleet autetuksi kahdella ensimmäisellä tuen portaalla kuten oli tarkoitus, vaan erityisen tuen päätöksellä tukea saavien oppilaiden määrä paisui liian suureksi.

Järjestelmä koettiin myös tehottomaksi, kun suunnitelmiin kirjatut tukitoimet eivät aina toteutuneet käytännössä. Näihin ongelmiin on lakiuudistuksessa pyritty vastaamaan.

Opetushallituksessa muun muassa oppimisen tuesta vastaava opetusneuvos Jukka Vetoniemi painottaa, miten suuri rooli kunnilla, koulun henkilöstöllä ja varsinkin koulun johdolla on oppimisen tuen uudistuksen onnistumisessa. Kaiken A ja O on toimintakulttuurin muutos ja sitoutuminen uudenlaiseen ajattelu- ja toimintatapaan.

Esimerkiksi opettajien yhteistyö korostuu aiempaa enemmän tuen suunnittelussa ja toteutuksessa.

”Oppilaan tuki on koko koulun, ei pelkästään erityisopetuksen asia. Se edellyttää uudenlaisia yhteistyörakenteita koulun sisällä”, Vetoniemi summaa.

Hän on ilokseen huomannut, että kouluissa suhtaudutaan muutokseen lähtökohtaisesti positiivisen innostuneesti.

Erityisopettajat konsultoivat

Miten perusopetuksen oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistus tukee erityistä tukea tarvitsevien lasten oppimista ja koulunkäyntiä?

Vetoniemen mukaan uusi malli huomioi kaikki oppilaat– myös tukea tarvitsevat. Lapsen etu on ensisijainen periaate, kun tukea ja sen järjestämistä suunnitellaan.

Oppilaan tarpeita arvioidaan jatkuvasti. Jos tarve tunnistetaan, siihen täytyy vastata. Lisäksi uudessa mallissa yksilön rinnalle on vahvasti nostettu ryhmä ja sen tuoma vertaistuki.

Vetoniemi kertoo oppimisen edellytyksiä tukevista opetusjärjestelyistä, jotka tarkoittavat käytännössä opetuksen eriyttämistä oppilaiden tarpeiden mukaan, joustavien opetusryhmien muodostamista, ja henkilöstön moniammatillista yhteistyötä. Se voi olla myös oppimisympäristöjen muokkaamista, esimerkiksi rauhoittumisen tilan järjestämistä kouluun tai hälyisten tilojen muokkaamista vähemmän kaikuisiksi.

Nämä järjestelyt tarkoittavat myös riittävää määrää opettajia, erityisopettajia sekä koulunkäynninohjaajia.

”Tuen rakenteita pitää tulla opetusryhmiin. Esimerkiksi mietitään, miten koulunkäynninohjaajien tuki menee opetusryhmiin, miten opettajien osaamisesta pidetään huolta ja millä tavalla erityisopettajan lähituki koulussa toimii.”

Uudessa lainsäädännössä onkin korostettu erityisopettajien antamaa konsultoivaa toimintaa, jota kohdennetaan erityisesti ryhmämuotoisesti.

Tuki viedään ryhmään

Uudistuksessa ryhmäkohtaisilla tukimuodoilla on suuri painoarvo. Oppilaalle tuki ryhmässä voi näyttäytyä esimerkiksi opetustuokioiden jaksottamisena hänen jaksamisensa mukaan.

”Jos tarvitaan avustajan tukea jossain tilanteessa, se pitää järjestää sinne ryhmään. Tai jos tiedetään, että joku oppilas väsyy sosiaalisissa tilanteissa, vähennetään sosiaalista kuormaa: ryhmitellään oppilaita jotenkin toisella tavalla”, Vetoniemi kertoo.

Erityisopettajan kanssa mietitään ryhmän toimintaa ja minkälaisia menetelmiä koko ryhmän toiminnassa on hyvä ottaa käyttöön. Tuesta hyötyy erityisesti yksi tai kaksi oppilasta mutta samalla koko ryhmä.

Vetoniemi alleviivaa, että tuen tarpeiden ilmetessä pitää aina miettiä, miten oppilasta voi auttaa erilaisten opetusjärjestelyjen kautta, ja ensisijaisesti juuri ryhmäkohtaisilla tukitoimilla. Niillä voi tehdä jo paljon.

”Tämä on sitä varhaista, ennaltaehkäisevää tukea ennen kuin ollaan siinä tilanteessa, että lapsen stressikuppi on niin täynnä, ettei hän pysty menemään kouluun.”

Huoli puheeksi

Jos ryhmäkohtaiset tukitoimet eivät auta, on olemassa oppilaskohtainen tuki. Sen piiriin voi päästä, kun opettaja huomaa ongelmia oppilaan koulupäivien tai koulunkäynnin sujumisessa.

Lapsen huoltajan tai oppilaan kannattaa olla aloitteellinen ja ottaa huoli oppimisen etenemisestä tai liiallisesta kuormituksesta puheeksi. Tuen tarpeesta voivat kertoa myös oppimissuoritukset.

Havainnot kirjataan ylös ja arviointi- ja suunnittelulomakkeeseen, jonka pohjalta tehdään hallintopäätös oppilaskohtaisesta tuesta. Jos huoltaja ei ole tyytyväinen päätökseen, siitä voi valittaa 14 vuorokauden aikana. Päätöksestä pitää löytyä perustelut ja seikat, mihin päätös nojaa. Jos oppilaskohtaista tukea puoltavaa päätöstä ei tehdä, päätökseen pitää kirjata, millä muulla tavoin lasta tuetaan.

”Oppilaan tuki on koko koulun, ei pelkästään erityisopetuksen asia.”

Oppilaskohtainen tuki nojaa pitkälti erityisopettajan työhön, mutta siihen kuuluvat myös avustajapalvelut, apuvälineet ja esimerkiksi kommunikaatiovälineet. Tässäkin on mukana inklusiivisuuden periaate. Vaikka oppilas saisi osan päivästä erityisopettajan opetusta pienryhmässä, hänellä säilyy kuitenkin oma luokka.

Perheissä on huoli, saavatko uudistuksen jälkeen kaikki tukea tarvitsevat apua vai onko kynnys nostettu liian korkealle resurssien puutteen vuoksi.

Vetoniemi tunnistaa ilmiön, jossa tuen puutetta perustellaan rahan niukkuudella, mutta lain kirjain asiassa on yksiselitteinen: koulun pitää myöntää tuki, jos oppilas sitä tarvitsee. Opetuksen järjestäjän eli kunnan pitää huolehtia siitä, että kouluissa on riittävästi resursseja. Valtio on määrännyt kunnille 100 miljoonaa pysyväisluonteista rahoitusta nimenomaan oppimisen tuen uudistuksen toteuttamiseen.

Lyhennys viimesijainen keino

Lakiuudistuksen yhteydessä on paljon puhututtanut myös koulupäivän lyhentäminen. Aiemmin koulupäivän tai -viikon lyhentäminen oli mahdollista yhtenä erityisten opetusjärjestelyjen muotona oppilaille, joille koulupäivän kuormitus oli kohtuutonta.

Opetushallitus on linjannut, että lakiuudistuksen myötä koulupäivien lyhentäminen olisi mahdollista vain viimesijaisena keinona enintään neljän kuukauden jaksoina. Vetoniemen mukaan opetuksesta vapauttamisen mahdollisuutta on haluttu tiukentaa, koska siihen on liittynyt ongelmia lasten opintojen etenemisessä. Yhtä tärkeä lähtökohta on ollut oppilaan perusoikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta.

Vetoniemi toteaa kuitenkin, että huoltajan hakemuksesta opetus voidaan terveydellisistä syistä järjestää poikkeavasti. Kun oppilas ei osallistu koulutyöhön, mutta suorittaa opintojaan esimerkiksi etävälineitä käyttäen tai muilla järjestelyillä, hän etenee opinnoissaan. Silloin kysymys ei ole opinnoista vapauttamisesta.

”Lyhennetyn koulupäivän ja opinnoista vapauttamisen lakipykälät vaativat vielä pohdintaa lain tulkitsemisen näkökulmasta, ja siihen liittyviä ohjeistuksia tullaan tarkentamaan”, lupaa opetusneuvos.

Koulupäivän kuormitus ja haasteet eivät välttämättä aina näy koulussa vaan purkautuvat vasta kotona oppilaan ponnisteltua koko päivän. Monta kymmentä vuotta erityisopettajana toiminut Vetoniemi tietää, miten tärkeää on saada tämä tieto koululle.

”On ensiarvoisen tärkeää, että huoltajat ovat yhteydessä kouluun, kun huomaavat, että koulupäivä rasittaa. Ennen kuin edes kannattaa puhua koulupäivän lyhentämisestä, koulussa pitää käydä läpi kaikki keinot, millä voi vähentää oppilaan kuormitusta omassa ryhmässä koulupäivän aikana.”

Tukea kaverisuhteisiin

Myös koulunkäynnin tuki voidaan järjestää oppimisen edellytyksiä tukevilla opetusjärjestelyillä. Koulunkäynnin tuki voi tarkoittaa tukea oppituntien ulkopuolisissa tilanteissa, esimerkiksi siirtymätilanteissa, ruokailuissa tai välitunneilla kaverisuhteissa.

Siirtymiä ja välitunteja voi helpottaa, kun aikuiset tukevat ja opastavat oikeaan paikkaan. Välitunneille tai ruokailuun voi etsiä rauhallisia paikkoja.

”Tällaisten ratkaisujen etsiminen edellyttää toimintakulttuurin muutosta. Nämä asiat pystytään jokaisen koulun arkeen rakentamaan ilman mitään isompia päätöksiä tai rahallista resurssia. Täytyy vain tunnistaa ne ilmiöt ja oikeasti tehdä niille jotain”, Vetoniemi summaa.

Tukitoimissa on huomioitava oppilaan oikeus yhdenvertaisuuslain mukaisiin kohtuullisiin mukautuksiin. Niillä tarkoitetaan yksilöllisiä järjestelyjä, jotta vammainen oppilas voi yhdenvertaisesti muiden kanssa oppia ja osoittaa oppimaansa.

Vetoniemi arvioi, että kouluissa kohtuulliset mukautukset tunnetaan huonosti. Hän myöntää, että vaikka oppimisen tuen lakiuudistuksessa mukautukset on huomioitu lain arvopohjassa ja toimintakulttuurin kuvauksissa, ne olisivat voineet olla laissa vahvemminkin mukana.

”Se, miten me saamme ymmärryksen kohtuullisista mukautuksista jokaiseen notkoon ja niemennokkaan tässä maassa, vaatii paljon työtä. Osa tästä työstä on meidänkin tehtävä täällä Opetushallituksessa. Normien ja määräysten kautta sitä voidaan tuoda koulun ja opetuksen kielelle.”

Muutos on suuri, se tiedostetaan Opetushallituksessakin. Siinä onnistuminen tarvitsee paljon aikaa ja kokeilujakin, sanoo Vetoniemi. Hän on vakuuttunut, että askel kerrallaan toimintatavat kouluissa muuttuvat ja oppilaiden tuen tarpeisiin vastataan jatkossa paremmin.

TEKSTI Helin Vesala
KUVAT Jukka Vetoniemi ja Helin Vesala

Kehitysvammaisten Tukiliitto ja Autismiliitto tekevät lehtiyhteistyötä. Tämä juttu on alun perin julkaistu Autismi-lehdessä 3/2025.

Lue myös juristin vastaus kysymykseen, millainen on perusopetuksen uusi tukisääntely.

• Avainsanat: koulu, lasten oikeudet, oppimisen tuki